Saksan liittokansleri Angela Merkel on sekä kotimaassaan että myös kansainvälisesti enemmän ongelma kuin ratkaisu. Berliinin mahtinainen luisuu kohti kirvelevää vaalitappiota ja siivittää samalla Euroopan ”Trumpien” voittokulkua.
Ikävystyttävän loivasta profiilistaan tunnettu Merkel olisi Euroopan suurimman kansantalouden johtajana sopivan ennustettava ja riittävän vahva vastavoima Yhdysvaltain presidentiksi nousevalle pelottavan arvaamattomalle Donald Trumpille. Näin kaikkien ”ajattelevien” ihmisten pitää ajatella kaikkialla.
Paino on kuitenkin sanalla olisi. Yksitoista vuotta Saksaa hallinneen Merkelin murskavoitto ensi syksyn liittopäivävaaleissa olisi iso yllätys.
Nyt ei pidä tasoitella, vaan kärjistää
Saksat yhdistäneen Helmut Kohlin ”kasvattina” tunnettu itäsaksalainen tiedenainen voitti kahdet vaalit (2009 ja 2013) olemalla hajuton, mauton ja väritön. Merkel ei ärsyttänyt ketään ja sai näin ääniä myös kilpailevista puolueista. Ehkä vielä oleellisempaa oli se, että iso osa perusdemareista jätti äänestämättä.
Enää Merkel ei pärjää vähän matonreunan yli nousevalla profiililla ja vesitetyllä vaalitaktiikalla. Nyt pitäisi saada uurnille kaikki ne, jotka eivät halua USA:n kaltaista totuutta kaihtavaa populistivyörytystä. Pitäisi polarisoida, ei tasoitella.
Berliinin kanslerinviraston emäntää on kuitenkin vaikea kuvitella tähän rooliin. Hän ei ole kantikas palopuheiden pitäjä. Päälle päätteeksi Saksan oikeiston rivit ovat pakolaiskriisin jäljilta sekaisin eikä Merkelistä ole enää yhdistäjäksi. Johtajalla ei ole kuuliaisia joukkoja, jotka tarvitaan repivään vaalitaisteluun.
