Euroopassa olisi tilausta pätevälle, paksunahkaiselle ja tervepäiselle johtohahmolle. Saksan tuleva liittokansleri Friedrich Merz saattaa olla sellainen, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Kun Saksan konservatiivipuolueen CDU:n puheenjohtajasta Friedrich Merzistä kaiken järjen mukaan tulee Saksan seuraava liittokansleri, moni saattaa kysyä, mistä tämä liki kaksimetrinen mies oikein putkahti.
Harva muistaa, että hän oli tyrkyllä oman puolueensa ja mahdollisesti myös Saksan johtoon jo yli 20 vuotta sitten, silloin, kun pitkäaikaisen liittokanslerin Helmut Kohlin perintöä jaettiin. Merz hävisi valtataistelun, vastassa oli muuan itäsaksalainen Angela Merkel.
70-vuotispäiviään tulevana syksynä viettävä Merz katosi politiikasta 2000-luvun alussa tullakseen parin hävityn puheenjohtajavaalin kautta takaisin parrasvaloihin vuonna 2022. Tuolloin häntä vihdoin onnisti ja hänet valittiin selkein luvuin CDU:n puheenjohtajaksi. Tappioiden sietokyky ja kärsivällisyys ovat tällä juristilla todistetusti korkeaa tasoa.
Lue myös: Saksassa yksi puolue on varma voitostaan – maahanmuuttoa kiristettävä
Saksa on rempallaan, mutta ei kontallaan
Saksassa ja koko Euroopassa on sunnuntaina pelissä harvinaisen paljon. Saksan vaalivoittajaa odottavat jättimäiset haasteet omassa maassa, Euroopassa ja globaalilla pelikentällä.
Merzin on pakko saada Saksan talous tolpilleen ja palautettava saksalaisen Matti Meikäläisen luottamus tulevaan. On kuvaavaa, että saksan kielessä Matti Meikäläisen synonyymi on Otto Normalverbraucher eli Otto Normaalikuluttaja. Otto on viime vuosina ottanut osumaa, kun arki on kallistunut: sähkö, ruoka, polttoaineet, jopa olut maksaa enemmän, mihin saksalaiset ovat tottuneet. Talous on saksalaisille kaikki kaikessa.
Viime aikojen kielteisten talousuutisten kierteessä on helppo unohtaa, että Saksa on edelleen maailman kolmanneksi suurin kansantalous Yhdysvaltain ja Kiinan jälkeen. Vertailun vuoksi: bkt on kaksi kertaa suurempi kuin Venäjän.
Pelivaraa talouden kuntoon saattamiseenkin on. Maan työttömyys on eurooppalaisittain alhainen (6,4 prosenttia), samoin valtionvelka suhteessa bkt:hen (63,6 prosenttia). Merz on luvannut veronkevennyksiä kansantalouden rattaiden voitelemiseksi sekä yrityksille että palkansaajille – lupaus, johon esimerkiksi Petteri Orpolla ja Riikka Purralla ei tällä hetkellä Suomessa ole varaa.
Tervetulokulttuuri tulee päätökseensä
Toinen suuri palopesäke kotimaassa on sisäinen turvallisuus. Saksalaisten arjen turvallisuus on järkkynyt pahoin maahanmuuttajien tekemien auto- ja veitsi-iskujen sekä muun rikollisuuden kasvun myötä. Merz on vannonut tukkivansa Saksan rajat ja tehostavansa laittomasti maassa olevien palautuksia.
Näin Angela Merkelin 16-vuotisen valtakauden ajalta periytyvä äärilöperö maahanmuuttopolitiikka tulee todennäköisesti päätökseensä. Turvapaikanhakijoiden tervetulotoivotuksille rakentunut politiikka on yksi suurimpia syitä laitaoikeistolaisen AfD:n kannatuksen kasvulle. Se yltää todennäköisesti maanvyörymävoittoon ja liittopäivien toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
Mikä on uuden kanslerin vastaus Trumpille?
Paitsi Saksan johtajuus, Merzille on tarjolla myös Euroopan pomon paikka. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan kolme vuotta sitten, Eurooppa osoitti kykynsä ryhdistäytymiseen. Mutta silloin eurooppalaiset saattoivat luottaa Yhdysvaltain tukeen.
Toinen ryhdistäytymisen hetki on koittanut nyt, kun vallasta juopunut Donald Trump on heittäytynyt häijyksi. Kansleriehdokas Merzin kommentit tilanteesta ovat olleet diplomaattisia mutta silti suoria: "Toivon, että Amerikka pysyy demokratiana eikä suistu autoritaariseen populistiseen järjestelmään. Jos se säilyy demokratiana, se tarvitsee myös tulevaisuudessa kumppaneita. Mutta on mahdollista, että se päätyy pidempään epävakauden aikaan ja valtionjohdon populismi ja autokraattinen käyttäytyminen kestää pidemmän aikaa", hän sanoi vaalitilaisuudessa torstaina Darmstadtissa.
Muun Euroopan tavoin, myös Suomessa Merzille kannattaa toivottaa menestystä, puoluekantaan katsomatta. Jos hän onnistuu, Eurooppa saa kipeästi tarvitsemansa veturin sekä talouteen että politiikkaan.