Kansainvälisen yhteisön suurimman turvallisuusongelman nimi on Vladimir Putin. Näin siitäkin huolimatta, vaikka presidentti Sauli Niinistö näkee toivon kipinää Venäjän ja lännen välisissä suhteissa.
Ilman presidentti Niinistöä Münchenin turvallisuuskinkereistä olisi ollut tuskallista etsiä rakentavia Venäjä-näkemyksiä. Omaa terrorismin vastaista sotaansa käyvän Ranskan edustajat jaksoivat kyllä hehkuttaa yhteistyötä Moskovan kanssa. Mutta jotakuinkin sen pituiseksi se myötätuuli jäi.
Rakentavista lausunnoista huolimatta Mäntyniemen herraa ei voi syyttää sinisilmäisyydestä tai liian hövelistä myöntyväisyyslinjasta.
Pääministeri Dmitri Medvedev päästeli Münchenin kokouksen aattona suustaan Suomen ja Venäjän väliseen pakolaisongelmaan liittyviä sammakoita. Palkaksi tuli toverillinen veto niinistöläisen kölin alta. Pienen Suomen presidentti ripitti suuren Venäjän pääministeriä poikkeuksellisesti lehdistön silmien alla. Pyörein sanakääntein, mutta kuitenkin.
Niinistön neuvokkuus ei silti tarkoita, etteikö presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä olisi kansainvälisen yhteisön keskeisin turvallisuusongelma.
Kaikkialla, missä sonta tukkii turvallisuuspoliittiset tuulettimet, Putinilla on sormensa pelissä. Niinistö viittasi tähän Münchenissä. Tietysti sivistyneemmin. Tai suomeksi vaikeaselkoisemmin.
Voiko Putin-nimistä ongelmaa sitten ratkaista? Tai jopa eliminoida? Ei, sanovat diplomaattitieteen tohtorit. Ongelman kanssa pitää elää. Ja eläminen on helpompaa, jos ongelmaa yrittää ymmärtää.
Münchenin turvallisuuskokouksen ympärillä on yritetty. Lukemattomista analyyseistä voi seuloa kolme päälinjaa.
Ensinnäkin Putinia piiskaa pyrkimys ratkaista asioita vanhaan malliin eli kahteen pekkaan Yhdysvaltain kanssa. Tämä näkyi, kun tuoretta Syyrian tulitaukosopimusta juostiin kasaan. Saksalaisten diplomaattilähteiden mukaan se näkyy myös Ukrainassa. Moskova siirtää EU:ta ja sen mahtivaltioita sivuraiteelle saadakseen juonia ratkaisuja Washingtonin kanssa.
Ensimmäisestä seuraa toinen. Mitä heikompi ja hajanaisempi Euroopan unioni on, sitä helpompi Putinin on määrätä tahti Euroopassa, missä itäinen suurvalta on viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana menettänyt eniten.
Euroopan pakolaiskriisistä on kehkeytynyt Putinille oiva väline rikkoa EU-rintamaa ja heikentää Saksaa. Berliinissä on paljon niitä, joiden mielestä pääministeri Dmitri Medvedevin lausunnot Suomen ja Venäjän rajaongelmista oli suunnattu ennen muuta liittokansleri Angela Merkelille. Ei niinkään presidentti Sauli Niinistölle. Veljeily Pariisin hallituksen kanssa kuuluu tähän samaan sarjaan.
Kolmanneksi Putinin ainoa tehokas sisäpoliittinen ase on ulkopolitiikka. Talous on kuralla eikä parempaa ole raakaöljyn historiallisen alennusmyynnin aikana odotettavissa.
Venäjän johtaja nostattaa patrioottista henkeä ja kannatustaan öykkäröimmällä kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Tehokkaimmat manööverit eivät aina ole suurimpia ja tuhoisimpia. Saksan pakolaispolitiikan mustamaalaaminen keksityllä venäläissyntyisen tytön raiskauksella uppoaa kotiyleisöön vähintään yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin Krimin valtaaminen.