Kansainvälisen yhteisön suurimman turvallisuusongelman nimi on Vladimir Putin. Näin siitäkin huolimatta, vaikka presidentti Sauli Niinistö näkee toivon kipinää Venäjän ja lännen välisissä suhteissa.
Ilman presidentti Niinistöä Münchenin turvallisuuskinkereistä olisi ollut tuskallista etsiä rakentavia Venäjä-näkemyksiä. Omaa terrorismin vastaista sotaansa käyvän Ranskan edustajat jaksoivat kyllä hehkuttaa yhteistyötä Moskovan kanssa. Mutta jotakuinkin sen pituiseksi se myötätuuli jäi.
Rakentavista lausunnoista huolimatta Mäntyniemen herraa ei voi syyttää sinisilmäisyydestä tai liian hövelistä myöntyväisyyslinjasta.
Pääministeri Dmitri Medvedev päästeli Münchenin kokouksen aattona suustaan Suomen ja Venäjän väliseen pakolaisongelmaan liittyviä sammakoita. Palkaksi tuli toverillinen veto niinistöläisen kölin alta. Pienen Suomen presidentti ripitti suuren Venäjän pääministeriä poikkeuksellisesti lehdistön silmien alla. Pyörein sanakääntein, mutta kuitenkin.
Niinistön neuvokkuus ei silti tarkoita, etteikö presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä olisi kansainvälisen yhteisön keskeisin turvallisuusongelma.
Kaikkialla, missä sonta tukkii turvallisuuspoliittiset tuulettimet, Putinilla on sormensa pelissä. Niinistö viittasi tähän Münchenissä. Tietysti sivistyneemmin. Tai suomeksi vaikeaselkoisemmin.
Voiko Putin-nimistä ongelmaa sitten ratkaista? Tai jopa eliminoida? Ei, sanovat diplomaattitieteen tohtorit. Ongelman kanssa pitää elää. Ja eläminen on helpompaa, jos ongelmaa yrittää ymmärtää.
Münchenin turvallisuuskokouksen ympärillä on yritetty. Lukemattomista analyyseistä voi seuloa kolme päälinjaa.