Politiikka on usein paitsi raadollista myös typerää ja äänestäjiä aliarvioivaa. Viikon kohokohta on Maria Tolppasen loikka PS:sta demareihin. Demarit tekivät emämunauksen.
Tämä tulee ensimmäisenä nettihakuna, ja niitä riittää:
”Jatka lausetta: Kiljuisin riemusta keskellä Vaasan toria, jos...
- ...siellä olisi vähemmän mamuja. Ja enemmän ihmisiä nauttimassa lounastaan työpaikan ruokatunnillaan, Tolppanen vastaa Vaasan ikkuna -lehdessä julkaistuun erilaiseen vaalitenttiin.”
Asialla on persuista demareihin loikannut kansanedustaja Maria Tolppanen, työväen tyttö, kuten hän nyt vuorokauden vanhana demarina itseään mainostaa.
Joskus voi tehdä lyhyenkin kommentin.
Tämä on sellainen.
Maria Tolppanen on mikä on. Eihän ihminen itselleen mitään voi.
SDP on yli satavuotias, tasa-arvoa yms. ajava puolue ja kansanliike, jota on syytä kaikin puolin arvostaa, vaikkei sen mielipiteitä aina jakaisikaan.
Tai periaatteita.
Periaatteet voinee unohtaa.
Kysymys kuuluu: Maria Tolppanen on opportunisti, mutta onko äiti-SDP vielä suurempi opportunisti?
Joskus voi sanoa ei EI säilyttääkseen uskottavuutensa.
SDP ei sanonut ei.
Eipä muuta.