On kuninkaallisia ja sitten on sellaisia, jotka kuvittelevat olevansa kuninkaallisia. Erot heidän välillään eivät voisi olla suurempia. Tämä tuli mieleen seuratessani Kuningatar Elisabet II:n platinajuhlia Lontoossa, kirjoittaa MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Petri Saraste kommentissaan.
"Mummy" keräsi miljoonat ihmiset juhlimaan monarkiaa ja sitä, että hän on ollut maan äiti ja kansaa yhdistävä tekijä jo seitsemän vuosikymmentä. Neljän päivän juhlintaan osallistuivat niin nuoret kuin vanhat, köyhät kuin rikkaat, uskovaiset tai ei-uskovaiset, muslimit ja juutalaiset, mustat ja valkoiset.
Tämä on mahdollista valtakunnassa, jossa vallitsee demokratia, rauha ja riippumaton oikeuslaitos.
Sitten on niitä toisenlaisia "kuninkaallisia", jotka ovat roikkuneet vallassa, monet yhtä kauan kuin Elisabet, tai jopa kauemminkin.
Heidän hallintamallinsa on kuitenkin toisenlainen. He ovat diktaattoreita, jotka hallitsevat terrorilla, salamurhilla, valvonnalla, uhkailulla ja ilmiantajien verkostolla. Yleensä diktaattorit ja heidän lähipiirinsä rikastuvat satumaisesti ja alaisensa puolestaan elävät kurjuudessa tai vankeudessa.
Useimmiten diktaattoria seuraa toinen diktaattori, joten diktatuuri voi kestää yhden kuoltua vanhuuteen taas useita seuraavia vuosikymmeniä.
Pisimpään ovat hallinneet ne, jotka ovat käyttäneet rajuimpia keinoja vastustajien tukahduttamiseen. Moni diktaattori on pysynyt vallassa koko elämänsä ajan, ja vain joka kymmenes on murhattu valtakautensa jälkeen.
Diktaattoreja valitaan myös vaaleilla
Maailmanhistoria on täynnä kuolemaansa tai ainakin melkein kuolemaansa asti hallinneita diktaattoreita. Sellaisia ovat muun muassa , , , , ja lista jatkuu.