Kommentti: Kuninkaallisten ja diktaattorien erot – "On kuninkaallisia ja niitä, jotka kuvittelevat olevansa kuninkaallisia"

"Mummy" keräsi miljoonat ihmiset juhlimaan monarkiaa ja sitä, että hän on ollut maan äiti ja kansaa yhdistävä tekijä jo seitsemän vuosikymmentä. Neljän päivän juhlintaan osallistuivat niin nuoret kuin vanhat, köyhät kuin rikkaat, uskovaiset tai ei-uskovaiset, muslimit ja juutalaiset, mustat ja valkoiset.

Tämä on mahdollista valtakunnassa, jossa vallitsee demokratia, rauha ja riippumaton oikeuslaitos.

Sitten on niitä toisenlaisia "kuninkaallisia", jotka ovat roikkuneet vallassa, monet yhtä kauan kuin Elisabet, tai jopa kauemminkin.

Heidän hallintamallinsa on kuitenkin toisenlainen. He ovat diktaattoreita, jotka hallitsevat terrorilla, salamurhilla, valvonnalla, uhkailulla ja ilmiantajien verkostolla. Yleensä diktaattorit ja heidän lähipiirinsä rikastuvat satumaisesti ja alaisensa puolestaan elävät kurjuudessa tai vankeudessa.

Useimmiten diktaattoria seuraa toinen diktaattori, joten diktatuuri voi kestää yhden kuoltua vanhuuteen taas useita seuraavia vuosikymmeniä.

Pisimpään ovat hallinneet ne, jotka ovat käyttäneet rajuimpia keinoja vastustajien tukahduttamiseen. Moni diktaattori on pysynyt vallassa koko elämänsä ajan, ja vain joka kymmenes on murhattu valtakautensa jälkeen.

Diktaattoreja valitaan myös vaaleilla

Maailmanhistoria on täynnä kuolemaansa tai ainakin melkein kuolemaansa asti hallinneita diktaattoreita. Sellaisia ovat muun muassa Fidel Castro, Kim Il-sung, Robert Mugabe, Ferdinand Marcos, Nikolai Ceausescu ja lista jatkuu.

Perässä tulevat Aleksandr Lukashenko joka on hallinnut Valko-Venäjällä yli kolme vuosikymmentä ja Venäjän diktaattori Vladimir Putin parillakymmenellä vuodellaan.

Merkille pantavaa on, että monet diktaattorit on jopa valittu vaaleilla. Likaiset vaalitemput ja korruptio alkavat paljastua vasta vuosien varrella.

Diktaattorin tärkein tehtävä on varmistaa oma valtansa, mikään keulakuva ei riitä. Diktaattorin on pyrittävä haalimaan itselleen kaikki valtion tehtävä taloudesta politiikkaan ja armeijaan.

"Paha näyttää saavan palkkansa"

Elämme aikoja, jolloin monarkiaa aletaan kyseenalaistaa aikaansa eläneenä. 1900-luvulla kuninkaallisia oli yli 40, mutta 2000-luvulla enää 10.

Enää kuninkaallisia ei murhata, vaan he luopuvat jopa itse vapaaehtoisesti vallasta. Ruotsissa Kaarle Kustaa päätti, ettei Carl Philipin ja prinsessa Madeleinen lapsilla ole enää kuninkaallisten oikeuksia. Englannissa Harry ja Meghan eivät halunneet enää olla osa kuningasperhettä.

Mietin, että mitä jos 1600-luvulla alkanut tsaarinaika ei olisikaan päättynyt Romanovien murhaan vuonna 1917? Voisivatko venäläiset juhlia tsaaria tai tsaaritarta riemukkaasti kaduilla? Saisiko maassa ilmaista vapaasti mielipiteensä? Olisiko naapurit jätetty rauhaan? Näyttää myös siltä, etteivät diktatuurit ole kuolemassa.

Paha näyttää saavan palkkansa. Monarkia taitaa kuitenkin olla liian sivistynyt hallitusmuoto, vaikka se nykyään onkin perin edustuksellinen ja vailla valtaa. Diktatuurilla puolestaan ei valtaa ole koskaan kylliksi.

P.S. Historian pitkäikäisin kuninkaallinen hallitsija on Swazimaan kuninkaana lähes 83 vuotta hallinnut Sobhuza II, joka valittiin tehtäväänsä neljän kuukauden ikäisenä. Myös William IV ehti hallita aina vuoteen 1559 asti lähes 79 vuotta.