Miksi monarkioilla on vielä nykyaikana kannatusta? Euroopan kuningashuoneiden asema näyttää turvatulta – yhtä lukuun ottamatta

Useimmilla Euroopan monarkeista ei juurikaan ole valtaa, mutta suurin osa kuningashuoneista nauttii laajaa kansansuosiota.

Mitä modernit demokratiat kuten Ruotsi, Norja, Belgia ja Hollanti sitten katsovat hyötyvänsä monarkiasta? Euroopan historian professori Laura Kolbe selittää asiaa identiteetillä ja perinteillä.

– Kuningas tai kuningatar on symbolisesti hyvin tärkeä hahmo, joka antaa kansakunnalle identiteetin ja kansakunnan poliittiselle olemukselle ilmentymän, Helsingin yliopiston professori arvioi.

Skandaalit ravistelleet kuningashuoneita

Useissa Euroopan hoveissa on viime vuosina paljastunut skandaaleja, jotka ovat saaneet ainakin osan kansalaisista kyseenalaistamaan järjestelmän oikeutuksen.

Belgiassa kuningas Albert II:n taannoinen salasuhde paljastui viime vuonna, kun taiteilija Delphine Boël vahvistettiin kuninkaan lapseksi. Boëlin isä varmistettiin oikeuden määrättyä kuninkaan DNA-testiin.

Britanniassa viimeisimmän kohun käynnistivät asemastaan kuninkaallisessa perheessä luopuneet prinssi Harry ja herttuatar Meghan, jotka syyttivät kuninkaallisiaOprah Winfeyn haastattelussa muun muassa rasismista ja kiusaamisesta. Vielä vakavammista syytöksistä on ollut kyse kohussa kuningattaren kolmanneksi vanhimman lapsen prinssi Andrew'n ympärillä. Hänet on muun muassa yhdistetty pedofiliasta syytettyyn edesmenneeseen liikemies Jeffrey Epsteiniin.

Espanjassa hovin mainetta on loannut edellinen kuningas Juan Carlos I, joka luovutti kruunun pojalleen Felipelle jo kesäkuussa 2014. Hänen rahankäyttöönsä liittyy useita epäselvyyksiä ja viime vuonna Espanjan valtionsyyttäjä kertoi epäilevänsä entisen kuninkaan saaneen Saudi-Arabialta noin 85 miljoonan euron lahjuksen rautatiehankkeessa. Pian tämän jälkeen Juan Carlos pakeni maasta.

Monarkistit ja tasavaltalaiset tasoissa Espanjassa 

Juan Carlosin toiminta selittää ainakin osittain sitä, miksi monarkian kannatus valtiomuotona on laskenut Espanjassa viime vuodet. Monissa kyselyissä tasavaltalaisten määrä on jo monarkisteja suurempi.

Professori Kolbe ei kuitenkaan usko Espanjan muuttuvan tasavallaksi vielä ainakaan kovin pian.

– Usein meillä Euroopassa tällainen valtiosääntö-oikeudellinen tai poliittinen muutos liittyy suuriin kriiseihin. Tarvitaan vallankumouksia, sotia tai erittäin syvälle meneviä yhteiskunnallisia muutoksia, Kolbe sanoo.

Hän luettelee muun muassa Ranskan ja Venäjän vallankumoukset sekä ensimmäisen ja toisen maailmansodan. Viimeisin historian vaihe, jossa Euroopassa on nähty merkittävä määrä valtiollisia kumouksia ja järjestelmän uudelleenrakentamisia oli kylmän sodan päättyminen ja sen jälkeiset vuodet.

Edellistä Euroopassa monarkiasta luopunutta maata saa hakea kauempaa. Se oli Kreikka vuonna 1975.

– Kysymys ei ole mistään kevyestä prosessista eikä siihen kovin heppoisin perustein ryhdytä. Eli en ihan usko, että tässä nyt pian olisi odotettavissa mitään suurta kumousta Espanjassakaan, Kolbe arvioi.

Esimerkiksi Espanjan suurimmat puolueet ovat edelleen selvästi monarkian kannalla. 

Brittimonarkian kannatus vahvaa, mutta laskussa

Britannian kuningashuone on Euroopan seuratuin ja kuningatar Elisabet II on edelleen myös esimerkiksi Kanadan, Australian sekä lukuisten Kansainyhteisön maiden päämies.

Tasavaltaa kannattavien brittien määrä on viime vuosina noussut tasaisesti, mutta monarkisteja on silti huomattava enemmistö. Kannatus ei kuitenkaan ole aivan niin korkeaa kuin Norjan ja Tanskan kuningashuoneilla.

– Britannia on juuriltaan tuhatvuotinen kuningaskunta, jossa on monia monarkistisia kerrostumia ja monet instituutiot ovat riippuvaisia monarkiasta. On hyvin vaikea nähdä, millainen olisi se demokraattinen prosessi, joka saisi enemmistön briteistä kannattamaan täydellistä valtio-opillista, professori Kolbe sanoo.

Hän myös muistuttaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on rakenteeltaan varsin konservatiivinen yhteiskunta ja kansa historiatietoista. Monarkian kannatus on vahvaa maan valtapuolueissa eikä suurissa medioissa juurikaan kyseenalaisteta järjestelmää.

Viime perjantaina maan yleisradioyhtiö BBC keskeytti tavallisen ohjelmavirran useimmilla tv- ja radiokanavillaan ja alkoi lähettää niillä samaa ohjelmaa juuri kuolleesta Prinssi Philipistä. Päätös kirvoitti yhtiölle vihaista palautetta.

Britanniaan tasavaltaa ajava järjestö Republic on laskenut, että monarkian ylläpito maksaa veronmaksajille vuosittain noin 350 miljoonaa puntaa, eli reilut 400 miljoonaa euroa.

Seuraava sukupolvi tuo mukanaan muutoksen 

Vaikka brittihovin asema onkin vahva, voi suosio laskea entisestään hallitsijan vaihduttua. Kuningatar Elisabet täyttää ensi viikolla 95 vuotta.

Kruununperimysjärjestyksen seuraava on hänen 72-vuotias poikansa Prinssi Charles, josta vain noin 46 prosentilla kansalaisista on positiivinen mielikuva. Hänen pojallaan, seuraavana kruununperimysjärjestyksessä olevalla prinssi Williamilla, lukema on 74 prosenttia.

Myös monissa muissa Euroopan monarkioissa on odotettavissa sukupolven vaihdos lähivuosina tai -vuosikymmeninä. Norjan kuningas on 84-vuotias, Ruotsin kuningas 74-vuotias ja Tanskan kuningatar 81-vuotias.

Tämä tulee tarkoittamaan muutoksia myös kuningashuoneiden toiminnassa.

– On takuuvarmaa, että se tulee olemaan suuri murros. Nuorempien tapa toimia, vaikuttaa ja näkyä yhteiskunnassa on erilainen kuin vanhemmilla, Kolbe sanoo.

Muutos on tärkeää, jos monarkiat aikovat säilyttää asemansa myös tulevaisuudessa.

– Järjestelmä joutuu hakemaan olemassaolonsa oikeutusta tässä ajassa. On paljon voimavirtoja ja ristiinvetäviä tahtotiloja. Tällaiset perinneorganisaatiot, kuten kuningashuoneet, joutuvat siten tasapainottelemaan välillä aika kaltevalla pinnalla, Kolbe summaa.