Jos lapsuuden unelma on toteutettu, voiko keikka antaa enää enempää, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Alexia Tänav.
Tuhansien fanien joukko saapui tiistaina 9. elokuuta auringonpaisteessa kylpevään Helsingin Kaisaniemen puistoon kuuntelemaan kanadalaispoptähti Justin Bieberin, 28, keikkaa. Kyseinen keikka oli osa laulajan Justice-maailmankiertuetta, joka lykkääntyi aikaisemmin koronaviruksen vuoksi.
Se, toteutuuko tuhansien ja taas tuhansien fanien hartaasti odottama konsertti ollenkaan, oli vielä hetki sitten arvoitus. Sitä piti vaakalaudalla koronarajoitusten sijaan terveysongelmat. Bieber nimittäin kertoi kesäkuussa kärsivänsä toispuoleisesta kasvohalvauksesta. Vaiva pakotti artistin perumaan joitain hänen tulevista keikoistaan.
Lue myös: Justin Bieberin kasvot ovat halvaantuneet – virus hyökkäsi hermoihin
Kaisaniemen puistoon pystytetylle lavalle kuitenkin nousi kuin nousikin poptähti, jonka reilu puolitoistatuntinen show täytti lapsuuden unelmani.
Kuten monilla muilla, myös minulla on ollut Justin Bieber -vaiheeni. Ollessani noin kolmentoista vanha kulutin kyseisen poptähden tuotantoa antaumuksella ja unelmoin, josko vielä jonain päivänä pääsisin tämän keikalle. Muistan katselleeni esimerkiksi As Long As You Love Me -kappaleen musiikkivideota ja haaveilleeni salaa siitä, että Justin olisi poikaystäväni. Koska rehellisesti, kukapa meistä ei olisi tuolloin tehnyt niin?
