Jos lapsuuden unelma on toteutettu, voiko keikka antaa enää enempää, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Alexia Tänav.
Tuhansien fanien joukko saapui tiistaina 9. elokuuta auringonpaisteessa kylpevään Helsingin Kaisaniemen puistoon kuuntelemaan kanadalaispoptähti Justin Bieberin, 28, keikkaa. Kyseinen keikka oli osa laulajan Justice-maailmankiertuetta, joka lykkääntyi aikaisemmin koronaviruksen vuoksi.
Se, toteutuuko tuhansien ja taas tuhansien fanien hartaasti odottama konsertti ollenkaan, oli vielä hetki sitten arvoitus. Sitä piti vaakalaudalla koronarajoitusten sijaan terveysongelmat. Bieber nimittäin kertoi kesäkuussa kärsivänsä toispuoleisesta kasvohalvauksesta. Vaiva pakotti artistin perumaan joitain hänen tulevista keikoistaan.
Lue myös: Justin Bieberin kasvot ovat halvaantuneet – virus hyökkäsi hermoihin
Kaisaniemen puistoon pystytetylle lavalle kuitenkin nousi kuin nousikin poptähti, jonka reilu puolitoistatuntinen show täytti lapsuuden unelmani.
Kuten monilla muilla, myös minulla on ollut Justin Bieber -vaiheeni. Ollessani noin kolmentoista vanha kulutin kyseisen poptähden tuotantoa antaumuksella ja unelmoin, josko vielä jonain päivänä pääsisin tämän keikalle. Muistan katselleeni esimerkiksi As Long As You Love Me -kappaleen musiikkivideota ja haaveilleeni salaa siitä, että Justin olisi poikaystäväni. Koska rehellisesti, kukapa meistä ei olisi tuolloin tehnyt niin?
Sittemmin Bieber-fanitukseni on laantunut melko neutraaliksi suhtautumiseksi kyseiseen artistiin, ja näin ollen saavuin paikalle Kaisaniemen puistoon ilman sen suurempia odotuksia. Takaraivossani jyskytti kuitenkin pieni toive siitä, että Bieber esittäisi keikkansa aikana edes yhden kappaleen vanhemmasta tuotannostaan. Olen ihminen, joka tunnelmoi vahvasti aikaisempiin elämänvaiheisiini kuuluvia kappaleita. Laskisin Bieberin vanhemman tuotannon tähän kastiin, sillä olihan se osa varhaisteini-ikäni soundtrackia.
Keikka alkoi iltayhdeksältä lavan takaosassa sijainneelle näytölle heijastetulla videolla, jossa Bieber kertoi muun muassa "luottavansa synnittömään Jeesukseen" ja "rakastavansa kaikkia paikalle saapuneita". Seuraavaksi samaiselle näytölle lävähti Justin Bieber -teksti ja illan päätähti asteli lavalle fanien osoittaessa suosiotaan.
Lue myös: Justin Bieber villitsee yleisöä Helsingin Kaisaniemessä
Keikan ensimmäisiksi kappaleiksi oli valittu meneviä biisejä. Taustatanssijat pitivät tunnelmaa yllä, ja tanssahtelipa jossain vaiheessa itse Bieberkin. Noin keikan puolivälin tienoilla menevät kappaleet vaihtuivat hitaampiin, ja alue täyttyi puhelimien taskulamppujen kirkkaista valoista.
Vilkaisin jossakin vaiheessa kelloa vain huomatakseni, että keikkaa oli kulunut jo reilun tunnin verran. Tässä vaiheessa aloin pikkuhiljaa haudata niitä ujoja toiveitani siitä, että Bieber esittäisi lainkaan vanhempaa tuotantoaan. Kyseessähän on artisti, jonka kappaleet nousevat kerta toisensa jälkeen hittilistojen kärkisijoille. Jos uudella tuotannolla riittää kuuntelijoita, onko vanhan esittäminen artistin mielestä edes tarpeellista?
Yhtäkkiä pop-tähti alkoi kuitenkin luetella vanhempien albumiensa nimiä kysellen samalla yleisöltä, ovatko he kuunnelleet kyseisiä pitkäsoittoja. Höristin korviani.
Samassa hetkessä vuonna 2012 julkaistun Boyfriend-kappaleen sulosoinnut alkoivat sinkoilla pitkin Kaisaniemen puistoa. Jos keikan tunnelma oli aikaisemmin ollut lähes katossa, kimposi se nyt siitä läpi. Ympärilläni aikaisemmin maltillisesti seisoskelleet ihmiset yltyivät tanssiin. Kaikki lauloivat mukana.
Boyfriend-kappaleen jälkeen luvassa oli Bieberin uran kenties legendaarisin kappale, vuonna 2010 julkaistu Baby. Yllättäen minusta tuntui, että muutuin siksi pikkuminäksi, joka oli vuosia sitten haaveillut näkevänsä Justinin livenä ja voivansa hoilata Babya yhdessä muiden fanien kanssa.
Kun Baby-kappale loppui, päätin, että on minun aikani poistua keikalta. Jos lapsuuden unelma on toteutettu, voiko keikka antaa enää enempää?
Kirjoittaja on MTV Uutisten toimittaja.
