Kommentti: Keskustakisan loppusuora häämöttää, eroja ei löydy hohtimillakaan – yllättävä asia voi ratkaista uuden puheenjohtajan

Keskustan puheenjohtajakiertue on ollut leppoisan rempseä tai tylsän unelias arvioijasta riippuen, mutta eroja Katri Kulmunin ja Antti Kaikkosen välille ei ole saatu edes hohtimilla. Eikä Ilta-Sanomien Kaksintaisteluksi nimetty tentti Timo Haapalan johdolla ollut poikkeus eilen illalla. Ei vaikka kysymyksiä, niitä ikäviäkin, tykitettiin tiuhaan tahtiin.

Jotain kertoo, että tentistä jäi parhaiten mieleen, että Kulmunin suosikkikirjailija on Pottereiden luoja J. K. Rowling. Kaikkosen lemppari on tietysti puolustusministerille sopivasti Väinö Linna.

Keskustan Hermione Granger ei haastanut Tuusulan Koskelaa kertaakaan tai päinvastoin.

Kumpikaan ehdokas ei esitellyt Helsingissä visiota tai edes sen poikasta keskustan kannatusromahduksen korjaamiseksi. Sairauden oireet kyllä tiedetään, mutta keinot taudin taltuttamiseksi ovat hakusessa.

Kaupungeista ja väkirikkailta alueilta on kerättävä roima äänipotti, jos keskusta haluaa pärjätä tulevissa vaaleissa. Juha Sipilän johdolla tehty Suomi kuntoon -reissu nosti työllisyysasteen ja tervehdytti velkaantunutta taloutta, mutta karkotti samalla kannattajat.

Nyt vauhtia haetaan kentän kuuntelusta ja kiertämisestä, selkokielisestä viestistä, alue- ja perhepolitiikasta ja tolkun vihreydestä. Ihan kuin tämä olisi kuultu joskus aiemminkin.

Keskusta pyörii sieluaan etsimässä keskustassa, vaikka tällä hetkellä politiikan kannatus kasvaa laidoilla eli perussuomalaisten ja vihreiden päissä. Laidoilla on tehty analyysi, että ollaan jotakin mieltä reippaasti, vaikka kaikki eivät aina tykkää. Joku voi jopa suuttua.

Se eilen selvisi, että Kaikkonen ja Kulmuni ovat halukkaita vetämään puoluetta pidempään eli yli ensi kesän Vantaan puoluekokouksen.

Valtiovarainministerin salkku ei houkuta

Kulmunille ja Kaikkoselle näyttää olevan yhteistä, että kumpikin varoo irtiottoja nykyisestä hallitusohjelmasta ja sen linjauksista. Kummallakaan ei myöskään näytä olevan kiire ottaa valtiovarainministerin salkkua hoitaakseen Mika Lintilältä. Ja miksi olisikaan, kun Sipilän jäljet tiedetään. Lintilä saa hoitaa tehtävää ainakin yli EU-puheenjohtajuuskauden ja mahdollisesti myös pidempään. Kovat päätökset söivät pääministerin suosiopääoman nopeasti. Nyt hallituksen ilonpilaajan rooli on tarjolla keskustalaiselle valtiovarainministerille.

Kouvolaan saapuva puoluekokousväki joutuu tekemään ratkaisunsa siis vaikutelmien, persooniin ladattujen toiveiden ja tulevaisuusnäkymien perusteella, kun eroja ei tahdo löytyä. Mennäänkö riskillä vai varman päälle? Tulevaisuus ja tuoreus eli Kulmuni vai kokemus ja valtakunnallinen supliikkitunnettuus eli Kaikkonen?

Kouvolan ylimääräiseen puoluekokoukseen on aikaa enää puolitoista viikkoa ja viimeistään nyt pitäisi edesmenneen valtioneuvoksen Johannes Virolaisen sanoin ”pyrkiä niin pirusti”.

Maanantain perusteella pyrkyä on enemmän Katri Kulmunilla ja se voi riittää tiukaksi ennakoidussa kisassa.