Jyrki Aho on joutunut Bluesin päävalmentajana liki tekemättömään paikkaan, mutta se ei ole miehen itsensä vika.
Aholla on menossa kolmas kausi espoolaisseuran peräsimessä. Kaudella 2013-2014 Blues ylsi runkosarjassa kuudenneksi ja taipui puolivälierissä vasta seitsemännessä ottelussa Lukolle. Vuotta myöhemmin runkosarjasijoitus parani yhdellä, kunnes JYP passitti Bluesin kesälaitumille suoraan neljässä playoff-ottelussa.
Tuloksellisesti tarkastellen Ahon aikaa Bluesin päävalmentajana voi pitää onnistuneena, joskin viime kevään mahalasku pudotuspeleissä hienon runkosarjan lopun jälkeen nakersi ainakin seuran kannattajien mieltä. Ahon ja joukkueen työ nousee entistä suurempaan arvoonsa, kun ottaa huomioon loputtoman myllerryksen seuran taustarakenteissa.
Täksi kaudeksi Bluesin pelaajabudjetti pienentyi entisestään. Kauden mittaan joukkueesta on poistunut kolme miestä, joten tällä hetkellä espoolaisten miehistö lienee SM-liigan halvin. Tätä taustaa vasten jumbosija sarjataulukossa ei yllätä.
Silti Blues on alisuorittanut tänä syksynä valmennusjohtoa myöten. Valonpilkahduksiakin on nähty. Esimerkiksi Bluesin eteneminen Champions Hockey Leaguessa kahdeksan parhaan joukkoon oli huikean hieno suoritus. Pudotuspelivaiheessa espoolaisten käsittelyssä ovat taipuneet Adler Mannheim ja HV71. Se valaa uskoa omaan tekemiseen.
Päävalmentaja Ahon paksua selkänahkaa ei voi kuin ihailla. Moni muu mies olisi helposti sortunut selittelyyn siitä, ettei joukkueessa ole tarpeeksi laadukkaita pelaajia. Aho ei ole antanut seuran taustasotkujen ja vaikeuksien näkyä joukkueen arjessa. Fakta kuitenkin on, ettei Aholla ole käsissään erityisen laadukasta joukkuetta tai etteikö esimerkiksi myöhässä maksetut palkat vaikuttaisi korvien väliin. Toki ne vaikuttavat, mutta näillä ei haluta selitellä mitään.