Kommentti: ”Katu-uskottava” juutalaisvastaisuus on iso haaste monikulttuuriselle Saksalle

Hyvä juutalainen ystäväni kertoi muutama vuosi sitten, millaista konkreettinen katujen ja koulupihojen juutalaisvastaisuus oli 60- ja 70-lukujen vaihteissa. Kertomus kouraisi syvältä.

Kyse ei ollut vouhkaavista uusnatseista eikä heidän ”uhreistaan”, vaan tavallisten nuorten saksalaisten keskinäisestä kanssakäymisestä. Antisemitisti oli ystäväni mukaan hyvin avointa, vaikka natsien tuhoamisleireistä oli ehtinyt kulua vain muutama vuosikymmen.

Historian synkimmästä luvusta keskusteltu kyllästymiseen asti

Olen tehnyt 23 vuoden aikana Saksassa lukemattoman määrän juttuja raastavasta natsimenneisyydestä, keskitysleireiltä selvinneistä juutalaisista, tämän päivän saksalaisten vastuusta ja myös juutalaisvastaisuudesta. Erityisen hyvin muistan 90-luvun lopun myrskyisän keskustelun yhdysvaltalaisen Daniel Goldhagenin kirjasta, jossa hän pyrki todistamaan, miten iso osa tavallisista saksalaisista oli natsien tuhoamiskoneen nöyriä pyörittäjiä.

Moni saksalainen piti johtopäätöksiä pöyristyttävinä. Osalla oli hyvät perustelut. Osalla ei. Minusta kirja oli pysäyttävä tulkinta Euroopan historian synkimmästä luvusta ja siitä raskaasta taakasta jota Saksa ja saksalaiset kantavat harteillaan.

Eli historian painolastia ei Saksassa ole peitelty. Päinvastoin. Siitä on keskusteltu välillä jopa kyllästymiseen asti. Se on ollut koulujen historianopetuksen kiistaton kulmakivi.

Uusi aalto tuli räpäten

Kaiken tämän ruotimisen keskellä on kuitenkin tapahtunut jotain, josta monet juutalaiset ovat varoittaneet, mutta josta enemmistö ei ole jaksanut kiinnostua.

Saksan suurkaupunkien kaduilla, valtamedian valvovan silmän ulottumattomissa, on kasvanut juutalaisvastaisuuden ”uusi aalto”. Sen harjalla ratsastavat huippusuositut rap-artistit, joista suurimmalla osalla on maahanmuuttaja- ja muslimitausta.

Karu totuus selvisi kaikille viimeistään huhtikuun puolivälissä, kun avoimen juutalaisvastaisilla sanoituksilla flirttaileva rap-duo Farid Bang ja Kollegah saivat Echo-palkinnon eli Saksan Grammyn levystään, joka oli yksi viime vuoden myydyimpiä ja ladatuimpia.

Erityisesti niissä kaupungeissa ja kaupunginosissa, missä maahanmuuttajataustaisten osuus on suuri, rap-tähdet ovat tehneet juutalaisvastaisuudesta ”katu-uskottavaa” ja myös jollain kieroutuneella tavalla hyväksyttävää.

Farid Bangin ja Kollegahin nuoret fanit tuomitsevat yleensä kysyttäessä juutalaisvastaisuuden ja korostavat samaan hengenvetoon, että ”sanoituksia ei pidä ottaa liian vakavasti”.

Saksan juutalaiset ja oikeistopopulistit samalla kannalla

Virallinen Saksa on tietysti toista mieltä. Jyrkästi. Kansalaisten suuri enemmistö myös. Ei vähiten siksi, että juutalaisiin kohdistuva avoin väkivalta on Saksassa lisääntynyt viime aikoina. Tekijät ovat olleet ikävän usein arabi- ja muslimitaustaisia nuoria.

Juuri näiden väkivaltatapausten vuoksi Saksan suosituimman rap-duon Echo-palkinnosta nousi elämää suurempi kohu. Niin suuri, että koko palkinto päätettiin lopettaa. Seurauksia ei ole vaikea arvata. Suosio vain kasvaa ja levyjä ladataan vielä enemmän.

Samalla viime vuosien pakolaiskriisin ravisteleman Saksan yhteiskunnallinen kahtiajako syvenee.

Ulkomaalaisvastaiset oikeistopopulistit pääsevät toitottamaan, miten muslimitaustaiset maahanmuuttajat ovat tuoneet kaikkien muiden ongelmien lisäksi mukanaan myös juutalaisvastaisuutta. Tukea tulee, irvokasta kyllä, Saksan juutalaisilta, jotka ovat varoittaneet tästä kehityksestä jo vuosia.

Korjausliike liian myöhään

Pohjimmiltaan suurkaupunkien maahanmuuttajakortteleissa levinneessä juutalaisvastaisuudessa kysymys Saksan ulkomaalaispolitiikan konkurssista. Sopeuttaminen on hoidettu luvattoman huonosti eikä maahanmuuttajilta ole myöskään vaadittu sopeutumista.

Virheitä on lähdetty korjaamaan, mutta liian myöhään. Tuoreimman ennätyksellisen suuren pakolaisaallon vuoksi tehokkaan ja nopean korjausliikkeen tekeminen on yhä vaikeampaa.