Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth on todennut joskus, että kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuuttaan varten. Ehrnrooth on saattanut löytää ajatuksen espanjalaiselta filosofilta George Santayanalta, joka teoksessaan The Life of Reason kirjoitti: Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä.
Niin tai näin, molempien herrojen mietteet ovat voimistuneet viime päivinä, kun ainakin Euroopassa ja Israelissa on palautettu mieliin juutalaisiin kohdistuneen holokaustin vuosipäivää – erityisesti kuolemanleiri Auschwitzin vankien vapauttamista 75 vuotta sitten, kirjoittaa MTV Uutisten Eurooppa-kirjeenvaihtaja Heikki Piuhola.
Turussa synagogan sotkeminen maalilla, Saksassa toistuvat iskut juutalaisten kirkkoihin ja omaisuuteen, kasvava välinpitämättömyys siitä kansanmurhasta ja rikoksesta ihmisyyttä vastaan, johon natsit syyllistyivät vain kaksi sukupolvea taaksepäin.
Erityisesti Saksassa äärioikeistoa kannattavien mielipide on, että holokaustin muisteleminen menee liian pitkälle ja sitä pitäisi jo vähentää. Suuri enemmistö saksalaisista on kuitenkin toista mieltä, heidän mielestään Saksan sotarikoksista ei pidä vaieta, vuosipäiviä on vietettävä vähintään nykyiseen malliin tai jopa lisättävä.
Ja ehkä jopa yllättäen Saksassa vuosipäivät nousevat vuosi toisensa jälkeen näkyvästi niin lehtien otsikoihin kuin tv:n uutis- ja ajankohtaisohjelmiin, enemmän kuin missään muualla Euroopassa.
Sivistyneistön omatunto pyytää anteeksi isoisien ja -äitien tekoja yhä uudestaan ja uudestaan – ja pelkää kasvavaa antisemitismiä, joka kohdistuu yhä näkyvästi niin juutalaisiin kuin entistä räikeämmin myös maahanmuuttajiin. Siinä eivät auta perustelut siitä, että Saksa aivan kuten moni muukin maa Euroopassa, tarvitsee kipeästi maahanmuuttajia tekemään erityisesti niitä töitä, jotka eivät enää meille eurooppalaisille maistu.