Kommentti: Kamelikilpailujen lapsiohjastajien karu kohtalo

Yhdistyneet arabiemiirikunnat kielsi lapsiohjastajien käytön vuonna 2002. Laki astui kuitenkin varsinaisesti voimaan vasta vuonna 2005. Lain myötä työttömäksi jääneitä lapsiohjastajia palautettiin kotimaihinsa. Myös Saudi-Arabia ja Qatar kielsivät lapsiohjastajien käytön vuonna 2005.

Kotimaihinsa palautettujen lasten kertomukset ohjastajavuosistaan ovat lohduttomia. Lapset kertovat eläneensä jatkuvassa pelossa ja saaneensa rangaistukseksi sähköshokkeja ja lyöntejä.

Monet koteihinsa palanneista lapsista olivat aliravittuja ja kärsivät psyykkisistä ongelmista. Lapsiohjastajan tuli olla mahdollisimman kevyt, jotta kamelin selässä kilpailussa istuva ohjastaja ei veisi kamelin juoksuvoimia. Lapset ovat kertoneet, että heille annettiin hyvin vähän tai ei lainkaan ruokaa etenkin ennen kilpailuja.

Kotiin palanneiden lasten osa ei ole helppo. Monet lapsiohjastajiksi myydyistä tai kidnapatuista ja salakuljetetuista lapsista olivat kotoa lähtiessään kaksi- tai kolmevuotiaita. Valtaosa lapsiohjastajista oli kotoisin Pakistanista, Intiasta, Bangladeshista, Sudanista ja Mauritaniasta. Kotiin palattuaan heillä ei ollut mitään muistikuvia lapsuudenkodistaan eikä vanhemmistaan.

Lapset ovat kertoneet asuneensa kamelifarmeilla vankilamaisissa olosuhteissa. Yhdellä farmilla on saattanut työskennellä kymmeniä tai jopa sata lasta.

Lapsille sattui harjoituksissa ja kilpailuissa usein onnettomuuksia. Ihmisoikeusjärjestöjen ja lasten kertomusten mukaan onnettomuuksista ei välitetty ja eikä loukkaantuneita lapsia hoidettu kunnolla.

Loukkaantunut kameli sai aina hoitoa ennen loukkaantunutta lasta, koska kilpakamelit olivat monin verroin lapsiohjastajia kalliimpia.

Lapsien työpäivät saattoivat olla jopa 18-tuntisia.

Vielä kymmenen vuotta sitten pakistanilainen ihmisoikeusaktivisti Ansar Burney arvioi pelkästään Yhdistyneissä arabiemiraateissa olevan ainakin 5000 sekä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa yhteensä noin 40 000 lapsiohjastajaa.