Ilveksen tarina jäi karvan varaan sensaatiosta, Tapparan päihittämisestä ja SM-liigan välieräpaikasta. Monen ilvesläisen mielessä painaa hienoista puolivälieristä huolimatta pettymys.
Tampereella on taas kaksi urheilullisesti uskottavaa liigaseuraa.
Urheilullisesti Ilveksen kauden voi kuitenkin komean loppusuoran myötä niputtaa onnistuneeksi.
Toisin näytti pitkään käyvän. Vielä kuukausi ennen runkosarjan päättymistä näkymä oli synkkä.
Ilves oli hävinnyt kotonaan Jukureille maalein 2-5, ja takaa-ajomatka pudotuspeliviivalle venähti kahdeksaan pisteeseen. Ilveksen kotisivujen otteluraportissa (”Ilvekselle katkera tappio”) tupsukorvien todettiin kokeneen ”kovan iskun pudotuspelitoiveilleen”.
Helmikuun alussa varmistuneet omistajanvaihdokset olivat tuoneet koko Ilves-yhteisöön uutta positiivista virettä, mutta vain muutamaa kierrosta jukuriottelua myöhemmin Ilves kärsi karvaan jatkoaikatappion paikallisvastustaja Tapparan vieraana. Kirvesrinnat nousivat tuolloin tasoihin varsinaisen peliajan loppuminuuteilla Henrik Haapalan kuuluisalla haamumaalilla.
Ilves ei kuitenkaan lannistunut. Taisteluhampaansa esiin kaivaneet ja rytmikästä peliä uomiinsa saaneet kissapaidat voittivat lopulta runkosarjan päätöskierrosta edeltäneistä kymmenestä ottelustaan kahdeksan.
Nuorista pelaajista pääosin koostunut joukkue kasvoi vaikeuksista, ja Ilves nousi rautaisen loppusuoransa myötä viimeiselle pudotuspelipaikalle kuuden pisteen erolla ennen Jukureita.
