Huuhkajat hävisi Tampereella pelatussa MM-karsinta-ottelussa Kroatiaa vastaan lukemin 0-1. Hans Backen jalkapalloideologia vaatii päivittämistä ja paljon.
Manchester Unitedin manageri Jose Mourinho sanoi Englannin maajoukkueen ex-valmentajasta Sam Allardycesta, että hän vie jalkapallon takaisin 1800-luvulle. Hans Backen jalkapallo ei ajoitu ihan niin kauas, mutta historiallista se on, enkä tarkoita tätä positiivisessa mielessä.
Suomi haki Kroatiaa vastaan pelinrakentelussa ja hyökkäyksiin lähdöissä pitkiä palloja lähes poikkeuksetta. Eikä nämäkään syöttötyypit olisi niin tuomittavia, jos kärjessä olisi selkeä target-tyyppinen hyökkääjä, joka pystyy tiputtamaan pitkiä ja korkeita palloja toiseen aaltoon. Ja tämän jälkeen tarvittaisiin systemaattisuutta mihin target-pelaaja tiputtaisi pallon ja miten toisen aallon pelaajat reagoisivat tähän.
Sen sijaan Huuhkajien kärkijoukkoja johdatti Teemu Pukki, joka ei ole millään mittarilla target-hyökkääjä. Hän ei ole pitkä, eikä keskityksissä järin mairea. Pukki jäi tässä(kin) pelissä pelitavan uhriksi.
Huuhkajat lähtivät otteluun viiden alakerralla, jota suojasi neljän pelaajan linja ja yksi kärkipelaaja. Nykyjalkapallossa yksi kärkipelaaja ei ole mikään huutava vääryys, mutta oleellisempaa on, että Suomella oli vain yksi selkeä hyökkäävä pelaaja.
Siihen nähden, että Huuhkajat lähtivät viidellä puolustajalla ja neljällä keskikenttäpelaajalla Suomen pelinrakennus oli käsittämättömän heikolla tasolla. Syöttövalikoimaan kuuluivat pitkä pallo ja pidempi pallo. Vain muutaman kerran Suomi kykeni, tai halusi, pelata rauhallisella pallonhallinnalla. Myönnettäköön, aina siihen ei ollut mahdollista Kroatian raa’an prässin alla.