Joko nyt? Se kysymys on useimpien ManU-fanien huulilla. Luottoa ei juurikaan enää kovin monelta löydy siihen, että Louis van Gaal pystyisi vielä tämän laivan kurssin kääntämään.
Päinvastoin, itse asiassa. ManU:n esityksessä varsinkin ensimmäisellä puoliajalla Stokea vastaan oli niitä pelottavia merkkejä siitä, että joukkue jo pelaisi manageriansa vastaan. En sellaista väitä, koska tv-kuvan perusteella sitä on aika vaikea nähdä, mutta se on selvää, ettei se joukkueen tekeminen hyvältäkään näytä.
Itseluottamus on kateissa, ja pelaajat näyttävät yhä enemmän olevan hukassa ilman tietoakaan yhteisestä toteutettavasta pelisuunnitelmasta. Liiallinen ohjeistus ja koordinointi ovat voineet hyvinkin ajaa pelaajat siihen tilaan, että he pelkäävät yrittää oikein minkäänlaisia ratkaisuja. Sen voi helposti nähdä myös pelaajien kyvyttömyytenä, mutta on selvää, että tuota materiaalia ei van Gaal saa pelaamaan filosofiansa mukaan. Silloin olisi siirryttävä pragmaattisempaan suuntaan, mutta en tiedä, onko van Gaal riittävän nöyrä siihen. Ja varmaan suurin kysymys on, onko hänellä edes siihen aikaa.
Suuri kysymys on myös se, minkä suunnan Manchester United seurana haluaa ottaa. Se oli stabiili vuosikymmenten ajan, kun Sir Alex johti joukkoja, nyt se on ajautumassa "normaalien" seurojen toimintatapoihin, joihin ei yleensä pitkäjänteisyys kuulu.
Riittävän nöyrä, mutta riittääkö tulos?
Näin voisi kuvailla Newcastlen menoa viime ajoilta. Steve McClaren on riittävän pragmaattinen ja nöyrä muuttamaan pelifilosofiaansa, mutta tapahtuiko se liian myöhään, on toinen juttu.