Anttilan levyosaston myyjänä työskennellessä toteutui unelma levykauppiaan urasta – hyvin vähän, kyllä, mutta edes osittain.
Vuosituhannen vaihteessa halusin olla kuin Rob Gordon. Kuka ihmeen Rob Gordon, saatat miettiä nyt. Minäpä kerron.
Rob Gordon on brittikirjailija Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto -romaanin (1995) päähahmo. Boheemi levykauppias, joka tekee top 5 -listoja milloin mistäkin: musiikista, entisistä tyttöystävistä, kirjoista, parhaista hautajaisbiiseistä. Kaikenlaisista asioista, jotka kuitenkin edes jollain tavalla liittyvät musiikkiin.
Rob Gordonin innoittamana halusin perustaa levykaupan. Lopulta pääsin lähimmäksi tuota unelmaa päätymällä Helsingin Asematunnelin Anttilan levyosastolle myyjäksi vuonna 2002.
Musiikki on ollut minulle valtavan tärkeä asia lapsuusajoista lähtien. Se on ennen kaikkea muistijälkiä omasta elämästä, päiväkirjamaisia kiinnekohtia, jotka tulen muistamaan mitä luultavammin aina.
Tärkein Porin Anttilasta ostamani cd-levy: Egotrippi-yhtyeen debyyttilevy Egotrippi (1995), jonka löysin levyosaston alennuslaarista 19 markan ja 90 pennin hintaan vuonna 1996. Tuosta levystä alkoi edelleen jatkuva lämmin suhde kyseisen soitin- ja lauluyhtyeen kanssa.
Esimerkki numero yksi. Ajelimme joskus 1980-luvulla perheen kanssa autolla pitkin poikin maaseutua. En muista auton merkkiä enkä väriä, mutta sen muistan, että autossa soi , jota oli minun mielestäni maailman hauskinta laulaa mukana.