Jääkiekon SM-liigakauden päätyttyä on aika vetää yhteen, ketkä olivat eri kategorioissa vuoden parhaita.
Olen huomioinut arvioissani koko kauden esitykset, mutta painottanut tiukoissa tilanteissa kevättä.
Vuoden joukkue: Tappara
Tasaisen tappavasti jauhava neljän ketjun sylinteri. Runkosarjan ylivoimainen ykköstila ja toinen perättäinen mestaruus. Selätti keväällä kovia paikkoja: kampesi Ilves-puolivälieräsarjan kuudennessa ottelussa selkä seinää vasten jatkoerävoittoon ja nousi KalPan ohi finaalisarjassa kahden ensimmäisen ottelun tappion jälkeen.
Tapparan mestaruushuumaa.Jesse Karjalainen
Vuoden valmentaja: Pekka Virta, KalPa
Kun saa luotsattua sarjan hännille povatun ja varsin nimettömänä pidetyn joukkueen finaaleihin, on nostettava hattua. Virta on ehdoton valinta vuoden valmentajaksi. Hioi vuosien saatossa kuopiolaisille kiekkokontrolliin nojaavan pelitavan, joka sai täksi kaudeksi prosessin edettyä nopeudellisia mausteita. KalPan viisikot liikkuivat huimaa vauhtia kiekkoa kierrättäen ja tiiviyden säilyttäen.
Vuoden pelaaja: Veli-Matti Savinainen, Tappara
Samalla myös vuoden hyökkääjä. Suhteellisesti tasaisin tuloksentekijä, kun huomioidaan sekä runkosarja että pudotuspelit. Tapparan pistepörssin ykkönen pudotuspeleissä ja SM-liigan runkosarjan pistepörssin kakkonen seurakaverinsa Henrik Haapalan jälkeen. Piirun verran Haapalaa kovempi pudotuspeleissä ja myös aavistuksen monipuolisempi, kelpo kamppailija ja vahva kiekonsuojaaja.
Savinaisen luistelu on terävöitynyt ulkopuolisen taitoluisteluvalmentajan avulla. Oli tällä kaudella fyysisesti aiempaa kovemmassa iskussa, mikä mahdollisti ison pelillisen ruudun ja uudet omat piste-ennätykset sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.
Vuoden puolustaja: Miika Koivisto, Jukurit
Kiekollisen pelin virtuoosi, puolustajista suurin arvo omalle joukkueelleen. Vaikka Jukurit teki yhdessä Sportin ja Ässien kanssa sarjassa toiseksi vähiten maaleja, Koivisto nakutti SM-liigan puolustajien pistepörssin kakkoseksi tehopaunoilla 4+33=37. Debytoi vahvan kautensa myötä maajoukkueessa.
Vuoden maalivahti: Eero Kilpeläinen, KalPa
Paransi runkosarjasta pudotuspeleihin ja oli suurin syy sille, miksi KalPa kampesi finaaleissa kaksi ensimmäistä voittoa. Sarjan edetessä maalivahtipeli tasoittui ja kääntyi ehkä jopa hivenen Tapparalle ja Dominik Hrachovinalle, mutta koko kevään mitassa Kilpeläinen oli vakuuttavin veräjänvartija. Eero KilpeläinenLehtikuva
Mainio ennakoimaan tilanteita. Liukui salamannopeasti peittämään poikittaissyöttöjen jälkeisiä laukauksia ja otti pudotuspeleissä useita häikäiseviä kaksoistorjuntojakin.
Tasainen taisto Ilvestä kannatelleen sensaatiovahti Antti Lehtosen kanssa, mutta pidemmälle eteneminen käänsi vaakakupin Kilpeläisen eduksi.
Vuoden tulokas: Otto Koivula, Ilves
18-vuotias Ilves-hyökkääjä oli pudotuspeleissä tulokkaiden pistepörssin ykkönen tehopaunoin 2+3=5. Runkosarjassa tulokkaista eniten pisteitä (30) yhdessä kovimpiin haastajiinsa kuuluneen HPK:n Teemu Turusen kanssa, mutta kahdeksan pelattua ottelua Turusta vähemmän.
Koivulan mailankäsittely on eliittiluokkaa SM-liigaan. Nuorukainen esitti ennakkoluulottomia ja kylmäpäisiä ratkaisuja pudotuspeleissä Ässät- ja Tappara-sarjoissa, oli henkisesti vahva kovilla hetkillä. Huippuna Tappara-sarjassa kolmannen ottelun ainoa maali, joka syntyi jatkoerässä rannelaukauksella päättäväisen keskustaan ajamisen jälkeen. Otto KoivulaMatti Raivio/All Over Press
Vuoden ilmiö: Jukurit
Sarjanousija sytytti Mikkeliin todellisen jääkiekkobuumin sekä mainiolla markkinointityöllä että ennakoitua paremmilla peliesityksillä. SM-liigahallien paras täyttöaste: 3 804 katsojan keskiarvo 4 200 silmäparia vetävässä mökissä. Salin täyttymistä avittivat edulliset pääsyliput, mutta uuden yleisöpohjan lisäksi syntyi kiiteltyä tunnelmaa.
Jukurien tahti hyytyi kaukalossa alkusyksyn jälkeen, mutta mikkeliläisseura lukeutui vuoden yllättäjiin pysyttyään loppusuoralle asti pudotuspelitaistelussa.
