Ruotsin SHL:n kausi päättyi ennenaikaisesti koronaviruksen johdosta kuten muissakin merkittävissä eurooppalaisissa kiekkosarjoissa. Runkosarja ehdittiin kuitenkin saada kunnialla päätökseen. C Moren SHL-selostaja Teppo Laaksonen ruotii kauden parhaat suoritukset ja valitsee tähdistökentällisen.
SHL:n tähdistökentällinen:
Maalivahti: Joel Lassinantti, Luulaja
Luulaja päästi vähiten maaleja sarjassa, ja vaikka osa ansiosta menee koko joukkueen tiiviille viisikkopuolustamiselle, oli huippumaalivahdiksi pienikokoinen (176 cm) Lassinantti kuitenkin viimeinen lukko. 36 pelaamassaan runkosarjaottelussa Lassinantille tehtiin vain 57 maalia, joten päästettyjen maalien keskiarvo oli vain 1,59. Torjuntaprosentti miehellä oli 92,8 ja nollapelejäkin kertyi kuusi. Lassinantti on tähän kauteen asti pelannut huippujääkiekkoa vain SHL:ssä ja Luulajassa, mutta aikoo suunnata seuraavaksi kaudeksi ulkomaille.
Puolustaja: Kodie Curran, Rögle
Elegantti kanadalaispakki hallitsi koko kauden puolustajien pistepörssiä ja oli lopulta myös koko pistepörssin kakkonen 48 ottelun tehoilla 12+37=49. Kiekollisesti huipputaitava ja koko ajan oikeita ratkaisuja tekevä pakki, omaa myös räväkän laukauksen, jolla teki paljon tuhoja ylivoimapelissä. Tanskan ja Norjan sarjojen kautta Röglessä jo viime kaudella vahvasti pelannut Curran on lyönyt pöytään sen verran kovat näytöt, että jatkanee urallaan kesällä uusiin haasteisiin, vaikka sopimus Röglen kanssa onkin vielä tätä kirjoitettaessa voimassa.
Puolustaja: Jonathan Pudas, Skellefteå
Pitkään aliarvostettu monipuolinen liideri. Vahva niin kiekollisena kuin omassa päässä, väkevä rightin puolen laukaus ja hyvä sijoittumaan. Ei ollut sattuma, että Brynäskin pelasi aikanaan jo SHL-finaaleissa Pudaksen kanssa. Skellefteåssa kolme vahvaa kautta, joista päättynyt oli kaikista paras myös tehopisteiden valossa (52 ottelua, 13+23=36). Skellefteån peliaikakuningas oli tärkeässä roolissa, kun joukkue nappasi runkosarjan 4. tilan. Pudaksen pelit jatkuvat ensi kaudella kuitenkin uusissa maisemissa, todennäköisimmin Sveitsissä.
LUE MYÖS: Raivostuneet kiekkoseurat nostamassa protestin: ”Kaiken perkeleen murheen jälkeen”
Hyökkääjä: Marcus Nilsson, Färjestad
Vain 171 senttiä pitkä "Lilliz" on saanut varmasti koko uransa ajan kuulla pituudestaan, ja se lienee ollut merkittävä tekijä myös hänen SHL-uransa käynnistymiselle monia muita myöhemmin. Uran neljäs Färjestad-kausi toi jättipotin, kun Nilsson pokkasi koko pistepörssin voiton tehoin 12+42=54. Todella taitava ja sopivalla tavalla arvaamaton pelaaja. Vaikka pelaa laiturina, on silti ennenkaikkea ovela tilanteiden järjestäjä ketjukavereilleen, ylivoimalla kovaa jälkeä "toimistosta" maalin takaa. Sopimus jatkuu, mutta karannee ulkomaille.
Hyökkääjä: Gustav Rydahl, Färjestad
Usein juuri Nilssonin ketjukaverina nähty Rydahl koki tällä kaudella valtavan muodonmuutoksen ja arvonnousun. Alempien ketjujen työmyyränä aiemmin kunnostautunut Rydahl nousi isoon rooliin uudella pelipaikalla sentterinä. Iski peräti 19 maalia usein juuri Nilssonin esityöstä ja keräsi komeat 35 pistettä. Härkämäisen iso ja vahva pelaaja, joka jaksoi mestarillisesti koko ajan raivata tilaa ketjukavereilleen ja painia kulmissa. Sarjan paras kahden suunnan pelaaja. Nilssonin tavoin jatkosopimus taskussa, mutta saanut kyselyitä NHL:stä asti.
Hyökkääjä: Mathias Brome, Örebro
Brome oli yhdessä maalivahti Dominik Furchin ja puolustaja Kristian Näkyvän kanssa kivijalka sille, että Örebro kävi syksyllä jopa sarjakärjessä. Kevätpuolella Bromen ja Furchin kohdalla väsymys alkoi jo hieman painaa ja Näkyvä sairastui vakavasti. Samalla Örebron sijoitus myös sarjataulukossa alkoi valua alas. Kausi oli silti erinomainen, tehot 17+26 sekä NHL-sopimustarjouksia. Brome on erittäin sähäkkä ja sopivalla tavalla arvaamaton hyökkääjä. Pystyy tekemään kiekon kanssa lähes mitä vain, yleensä juuri niitä oikeita ratkaisuja.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Muut valinnat:
Paras valmentaja: Thomas "Bulan" Berglund, Luulaja
Berglund palasi täysin sekaisin olleeseen Luulajaan ensi kertaa päävalmentajaksi kesällä 2017. Sitä ennen hän oli apuvalmentajana jo kirittänyt Luulajan SHL-finaaleihin 2013 ja päävalmentajana Brynäsin 2017. Ensimmäisellä kaudella luotiin pohjat, viime kaudella oltiin jo runkosarjakakkosia ja välierissä. Tällä kaudella tuli runkosarjavoitto lopulta selkeästi peräti 14 pisteen erolla haastajiin. Intohimoinen ja kannustava valmentaja. Viimeiseen asti Luulajan mies jota edusti pitkään myös pelaajaurallaan.
Paras urheilujohtaja: Chris Abbott, Rögle
Chris hyppäsi urheilutoimenjohtajaksi kesken syksyn 2017 ilman mitään kokemusta päätettyään pelaajauransa vain hieman aiemmin. Ensimmäinen liike urheilujohtajana oli kaksoisveli Camin palkkaaminen Röglen päävalmentajaksi. Yhdessä kaksoset ovat muovanneet ikuisesta hissijoukkueesta ja putoajakandidaatista uskottavan ryhmän. Camin pelaajahankinnat, usein pohjoisamerikkalaisiin painottuen, onnistuivat tälläkin kaudella yli odotusten. Aivan huikeaa työtä, kun otetaan huomioon vieläpä suhteellisen pieni pelaajabudjetti.
Paras joukkue: Luulaja
Luulaja oli runkosarjan paras, tasaisin ja yhtenäisin joukkue ilman pitkiä tappioputkia missään vaiheessa kautta. Ennen kaikkea se puolusti valmentajansa Berglundin perusfilosofian mukaisesti kurinalaisesti ja päästi vain 98 maalia 52 pelissä, mikä on huikea saldo. Runkosarjavoitto on hieno saavutus, mutta totta kai kaikki joukkueen jäsenet ja fanitkin miettivät vielä eläkeikäisinä olisiko mestaruuskin tullut, jos kausi olisi jatkunut. Oman arvioni mukaan ehdottomasti olisi!
Kovin yllättäjä: Rögle
Runkosarjan kolmostila oli Rögleltä aivan huikea suoritus. Jo ennen kauden alkua heillä oli paperilla hyvä joukkue kasassa, mutta itsekään en uskaltanut veikata heitä kuin sääliplayoffeihin oikeuttaville sijoituksille perustuen heikkoon aiempaan menestykseen. Puolivälieräpaikka olisi ollut Röglelle vasta toinen seurahistoriassa, mutta näitä pelejä ei nyt valitettavasti koskaan päästy pelaamaan. Abbottin kaksosten johdolla on kuitenkin nyt olemassa aihioita sille, että Rögle pystyisi myös tulevaisuudessa menestymään sarjassa.
Pahin alisuorittaja: Frölunda
Frölundan seitsemäs sija oli heikoin sijoitus sitten vuoden 2011. Vielä alkuvuodesta joukkue oli tasaisesti mukana jopa kärkitaistossa, mutta etenkin CHL-mestaruuden jälkeen hyytyi todella pahasti. Ongelmat löytyivät ennen kaikkea henkiseltä puolelta, koko aiemmin hyvin suorittanut ryhmä meni takalukkoon eikä sitä saatu aukaistua. Myös Växjö (10:s) täytyy toki nostaa pettymyksenä esiin, mutta heidän osalta jo viime kausi oli epäonnistunut. Frölundan kohdalla seuraavalla kaudella on iso kasvojen pesun paikka.
Paras suomalaispelaaja: Kristian Näkyvä, Örebro
Kausi päättyi valitettavaan sairastumiseen ja Näkyvän puuttuminen näkyi välittömästi dramaattisesti myös Örebron pelisuorituksissa. Loistavaa työtä puolustuksen kiekollisena johtajana, toivottavasti palaa pian terveenä kaukaloon.
Suomalaislistauksen kakkossijalle nostan Luulajan Juhani "Julle" Tyrväisen, joka paransi kuin sika juoksuaan ja oli keväällä jo koko Luulajan kuningas. Vahva fyysinen preesens ja kova työmoraali, sekä suomalaisten pisteykkösenä 29 pistettä. Ensi kaudella odotukset ovat entistä korkeammalla ja Tyrväinen tulee varmasti olemaan vieläkin parempi.
0:43
Vielä kunniamaininnat tästä kaudesta:
Rasmus Rissanen, Örebro: Huikea parannus kiekollisessa pelissä ja merkittävä rooli puolustavana puolustajana.
Ilari Melart, Växjö: Polvioperaation jälkeen mainio paluu ja pakkina peräti 12 maaliakin, yksi Växjön harvoja ilonaiheita tällä kaudella.
Tuomas Kiiskinen, Skellefteå: Rikkonaisten kausien jälkeen uudessa ympäristössä heti vahva johtajuus ja koko joukkueen suoritustason nostaminen uudelle tasolle.