Jussi Halla-aho lähti perussuomalaisten puheenjohtajakisaan tavalla, joka muistuttaa presidentti Donald Trumpista.
Halla-aho ohitti laajalti halveksimansa perinteisen valtamedian omalla videopuheellaan puoluelehden nettisivuilla.
Halla-ahon ja median suhde on ollut vaikea alusta lähtien. Viikonlopun Hesarissa hän jakoi toimittajat kahteen leiriin: tyhmiin tai mulkkuihin. En ota itseeni.
Luulenpa, että trumppimainen möläyttely on harkittu teko, jolla saadaan sympatiaa perussuomalaisten kentältä. Trumpin maine kasvoi, mitä törkeämmin hän kohteli toimittajia.
Halla-aho näyttää rakentavan asetelmaa, jossa hän käy kamppailua eliittiä vastaan – niin mediaeliittiä kuin oman puolueensa eliittiä vastaan. Puolueen kenttäväkeä ei ole tarvinnut ennenkään maanitella hippasille etelän median kanssa, ja nyt ärtymys on nousemassa myös puoluejohtoa kohtaan. Nimittäin viikon takainen operaatio nostatti kulmakarvoja.
Perussuomalaisten johdon pyrkimys siistiin vallanvaihtoon näyttää erinomaiselta käsikirjoitukselta: Timo Soini luopuu, Sampo Terho lähtee kisaan ja dadadam – Jussi Niinistö ja Maria Lohela rientävät saman tien tukijoiksi. Liian öljytty tarina maakuntien miesten ja naisten karskiin makuun.
Politiikanteko mullistuu
Jyväskylän puoluekokous kesäkuussa – ja kampanjakuukaudet sitä ennen – tulevat mullistamaan suomalaista politiikantekoa. Nimittäin valitaanpa puheenjohtajaksi Terho tai Halla-aho, perussuomalaiset ei ole enää entisensä. Terho on toki salonkikelpoisempi EU- ja maahanmuuttokriitikko, mutta hänenkin on ryhdyttävä änkeämään entistä selkeämmin Halla-ahon tontille.
Historiankirjoitus tulee vielä kiittämään Soinia, että tämä oli vastuullinen ukkosenjohdatin unohdetulle kansalle, joka nyrkkiä taskussaan puristaa. Suomalainen järjestelmä syleili Soinin joukot mukaansa eikä työntänyt heitä eristyksiin – naapurin Ruotsidemokraattien kohtelu on päinvastainen huono esimerkki. Kannatus paisuu katsomossa.
Halla-aho myönsi videopuheessaan, että hän ei pidä kaikista ihmisistä, mutta Sampo Terhosta hän vilpittömästi pitää. Poliittiselta linjaltaan ja arvoiltaan kaksikko ei ole kaukana toisistaan, esimerkiksi talouspolitiikassa. Köyhän kansan puolustaja harppaa näiden herrojen komennossa oikealle kohti tiukkaa taloudenpitoa.
Lattemukin takaa Lauttasaaresta voisin ennustaa, että Sampo Terho on ylivoimainen ennakkosuosikki. Mutta kun kulkee Forssan, Porin, Hyvinkään, Kainuun toreilla, niin Suomi ei näytä niin suvaitsevaiselta kuin hienommissa piireissä voisi kuvitella.
Voiko Halla-aho jopa voittaa?
Lisäksi perussuomalaisten puoluekokous on täysin arvaamaton, koska kaikilla jäsenillä on äänioikeus. Ja tätä väkeä ei ylhäältä ohjailla. Ratkaisevaa on, kuka ehdokas saa parhaiten joukkonsa liikkeelle, kuka saa houkuteltua puolueeseen uusiksi jäseniksi omia kannattajiaan.
Ison puolueen puheenjohtajan pitää viihtyä kansan parissa, muiden poliitikkojen seurassa, toimittajatulkkujen parissa ja vaalitenteissä. Tai ainakin sietää tätä sirkusta. Tämä on vaikein pala Halla-aholle, joka myöntää itsekin, että hän ei ole seurustelu-upseeri.
Omiensa joukossa Halla-aho kuitenkin välillä jopa loistaa ja ujous on poissa. Pitää muistaa, että viime puoluekokouksessa hän sai suurimmat, liki hurmokselliset aplodit. Ja viime eurovaaleissa hän keräsi toiseksi eniten ääniä, yli 80 000.
Joten, voiko Halla-aho jopa voittaa?
En nähnyt etukäteen Trumpin voittoa enkä Brexitiä. En siis pistä ropoakaan likoon, kuka nousee perussuomalaisten puheenjohtajaksi.
Varmaa on se, että hallituskumppaneissa tullaan vielä kaipaamaan Soinin aikaa. Kumpi vain valitaan, Terho tai Halla-aho, perussuomalaisten tyyli muuttuu ja puheet kovenevat. Toinen lyö vasaralla, toinen lekalla.