Eilinen Ruotsi-ottelu oli 39-vuotiaan Gianluigi Buffonin 175:s ja samalla viimeinen Italian maajoukkuepaidassa.
Buffon oli ilmoittanut jo aiemmin tänä vuonna, että ensi kesän MM-kisat Venäjällä päättäisivät hänen maineikkaan uransa, mikäli Juventus ei yltäisi Mestarien liigan voittoon. Buffonin suunnitelmiin ei takuulla lukeutunut MM-kisapaikan kariutuminen Ruotsia vastaan.
Tuskin kukaan urheilua seuraava on kokenut yhtä ristiriitaisia tunteita jalkapallo-ottelun jälkeen. Vaikka moni jalkapallofani varmasti iloitsi Italian jäämistä kisojen ulkopuolelle, sillä joukkueeseen yhdistetään usein teatraaliset otteet, moni heistä suri Buffonin kohtaloa. Hän ei olisi missään nimessä ansainnut poistua kyyneleet silmissä viimeisen kerran kentältä Italian paita yllään. Myönnettäköön, että kyyneleet olisi nähty joka tapauksessa konkarin kasvoilla MM-kisoissa, olisi Italia menestynyt niissä miten hyvin tahansa.
Buffonia pidetään yleisesti aikakautensa parhaana maalivahtina. Näkemystä on helppo perustella jo pelkillä saavutuksilla. Italian mestaruus kahdeksan kertaa, Italian cupin voitto kolme kertaa, Uefa cupin voitto kerran. Kruununa Buffonin hienolle uralle vuonna 2006 voitettu maailmanmestaruus ikimuistoisessa loppuottelussa Ranskaa vastaan.
Mietitäänpä tuota kesän 2006 MM-turnausta. Italialaista jalkapalloa oli juuri ravistellut suuri skandaali (calciopoli). Muun muassa Juventusta sekä AC Milania syytettiin ottelumanipulaatiosta sopimalla tuomarivalinnoista. Seuraukset olivat rajut Buffonin edustamalle Juventukselle. Seuralta vietiin kaksi Serie A:n mestaruutta. Sekään ei riittänyt, vaan torinolaisseuran ottelut jatkuivat seuraavalla kaudella Serie B:n puolella. Buffon osoitti tuolloin seurauskollisuutta ja jäi Juventukseen.
Takaisin MM-kisoihin. Skandaalista huolimatta – tai tulistuneena – Italia sekä Buffon pelasivat loistavat kisat. Alkulohkovaiheessa Tshekki, Ghana sekä Yhdysvallat tekivät Buffonin selän taakse ainoastaan yhden maalin. Pudotuspeleissä Buffonin ainoa päästämä maali tuli MM-finaalissa. Näistä maaleista Buffonia ei voi juuri syyttää. Yhdysvaltojen maali oli Italian puolustajan Cristian Zaccardon oma maali. MM-finaalissa Ranskan ainokaisen teki Zinedine Zidane rangaistuspotkusta. 
Maailmanmestaruus ratkesi vasta rangaistuspotkukilpailussa. Buffon ei torjunut yhtään Ranskan pilkkua, mutta David Trezeguet'n epäonnistuminen riitti varmistamaan saapasmaan ensimmäisen maailmanmestaruuden 24 vuoteen. Tuo finaali on edelleen Italian viimeisin pudotuspeliottelu MM-kisoissa, sillä vuosien 2010 ja 2014 kisat päättyivät maan osalta alkulohkoon.
Mestarien liigasta kolme pettymystä
Yksi merkittävä saavutus Buffonilta sen sijaan puuttuu. Mestarien liigan himoittu pokaali on livennyt Buffonin käsistä harmittavan monta kertaa. Ensimmäistä kertaa hän pelasi maailman arvostetuimman seurajoukkuekilpailun finaalissa vuonna 2003 rakasta vihollista AC Milania vastaan. Ottelu päättyi 0-0, mutta Milan oli pilkuilla parempi luvuin 3-2. Seuraavaa mahdollisuutta Buffon sai odottaa 12 vuotta.
Vuonna 2015 finaalissa vastaan asettui FC Barcelona pelätyn hyökkäyskolmikkonsa johdolla. Ivan Rakitic, Luis Suarez sekä Neymar varmistivat maaleillaan voiton Barcelonalle luvuin 3-1. Tämän vuoden finaali Real Madridia vastaan päättyi Juventuksen osalta puolestaan 1-4-tappioon.
Vaikka Buffon ei voittaisi uransa viimeisellä kaudella Mestarien liigaa, tullaan hänet muistamaan herrasmiehenä sekä muita kunnioittavana pelaajana. Hyvä esimerkki tästä kunnioituksesta saatiin eilen. Ruotsin kansallislaulun aikana Buffon taputti italialaisfanien viheltäessä äänekkäästi.
Täytyy myös muistaa, että Buffon on edelleen maailman kallein maalivahti. Juventuksen Parmalle pulittama reilu 52 miljoonaa euroa on suurin summa, mitä maalivahdista on tähän päivään mennessä maksettu, joskin nykytahdilla tuo summa tullaan rikkomaan. Onkin sitten kokonaan toinen kysymys, saako tuolla rahalla ostettua Buffonin kaltaista maalivahtia?
buffon