”Minua kiehtoo se silmänräpäyksen hetki, kun ihminen kuolee”, toteaa kirjailija tyynesti. Meille kaikille olisi toki vallan terveellistä pohtia omaa kuolevaisuuttamme edes joskus. Ajattelun ja sivistyksen on paikan on vallannut tyhjä tsemppihenki, väittää kirjailija.
Niinpä. Katoavaisuutta ei enää ole. Se ei päähämme mahdu. Kuolemalle kannattaa vaikka nauraa mieluummin kuin vaieta. Muuta ei voi.
Laura Lindstedtin Finlandia-voittajateokselle voi sitä vastoin ennustaa menestystä myös käännösmarkkinoilla. Voittajan valinnut muusikko Heikki ”Hector” Harma oli suorastaan häkeltynyt romaanin muodon ja rakenteen äärellä.
Olen haastatellut Hectoria useasti ja kasvanut hänen musiikkinsa voimalla 1970-luvulta lähtien. Tunnen hänen laulunsa läpikotaisin. Eräs ystäväni kysyi minulta eilen, kuka voittaa. Sanoin, että ”Herra Mirandos” valitsee voittajaksi Laura Lindstedtin Oneironin.
Tänään tavatessamme Hector myönsi, että kirjan mystiikka kiehtoi, mutta se ei ollut ratkaisevaa. Hector vakuuttui puhtaasti teoksen ”filosofista, älyllisistä ja kaunokirjallisista” arvoista. Hectorin mukaan Oneironin mystisyyttä on korostettu ehkä vähän liikaakin. Vaikka se pohtii elämän ja kuoleman rajaa, päähenkilöiden järkyttävät tarinat ovat todellisia. Kirjan raadolliset ihmiskohtalot kertovat tästä maailmasta, jossa elämme. Se oli valitsijalle tärkeintä.
***
Laura Lindstedtin kirjailijan ura on verkkainen - ja menestyksekäs. Nyt voittanut Oneiron on hänen toinen romaaninsa. Ensimmäisen hän kirjoitti v. 2007 ja pääsi jo silloin ehdokkaaksi. Oneironia Lindstedt kirjoitti kahdeksan vuotta. Finlandia-voittajan onnen keskellä hän nauroi, ettei taida vieläkään ryhtyä ”oikeaksi” kirjailijaksi.