Kommentti: Fidel on poissa – vallankumouksellisen ikonin sosialismi näivettyi pystyyn

Fidel - kuten hänet etunimellä kaikkialla tunnettiin - oli yksi 1900-luvun kansainvälisen politiikan ikoneista. Toisin kuin aatekumppaninsa Che Guevara - ikoni retroilevia t-paitoja myöten hänkin - Castro oli vallassa vuosikymmeniä, 1950-luvulta vuoiteen 2006.

Castron tukijoilla oli tapana muistuttaa, että Yhdysvalloissa hänen Kuubansa kaatamista vannovat presidentit sen kun vaihtuvat, mutta Fidel pysyy. Vastustajilla oli tapana sanoa, että Castro pysyy, koska hän on kansaansa sortava diktaattori.

Fidel oli kommunisti ja perinteinen karismaattinen vahva johtaja. Ideologia ja aseita tuli Neuvostoliitosta, mutta kumouksen sosiaalinen tausta oli kuubalainen, ja sitä oli mentaliteetiltaan Castrokin.  

Hänen aikanaan kuubalaisten koulutustaso nousi ja terveysolot paranivat. Hinta oli kova: perusvapaudet oli riistetty, ja kuubalainen sosialistinen talous oli mitä oli. Vaihtotuotteena polttoaineesta ja ruoasta Kuuballa oli tarjota lääkäreitä ja rommia.

Fidel Castron Kuuba oli kokoaan suurempi. Latinalaisessa Amerikassa hän oli symboli kansalaisia tukahduttavia sotilas- ja diktaattorihallituksia vastaan. Muuallakin hänen vitaalisuutensa vetosi miljooniin - mutta Kuuban tosiasiat vuosien mittaan rapauttivat kuvaa.

Vaikka Castro lopetti havannalaisten sikarien sauhuttelun vuosia sitten, aatteestaan hän piti kiinni loppuun asti.

Hänen nuoremman veljensä Raúlin johtama Kuuba sinnittelee yhä sosialismin raunioilla, mutta maa on avannut ovia ja ikkunoita. Turistit käyvät ja tykkäävät Karibian sykkeestä, mutta muutos on hidasta. Maa odottaa Castrojen jälkeistä sukupolvea.

Kuuban tärkein suunta on Yhdysvallat.

Miamissa ainakin vanhempi amerikankuubalainen sukupolvi juhli Fidelin kuolemaa, mutta Floridassa mietitään myös pidemmälle kuin muutaman päivän rommikrapula-aamuun. Barack Obaman Yhdysvallat ja Kuuba löysivät toisiaan. Vielä ei tiedetä, jatkaako Trump varovaisten diplomaattisten ja arkisten muutosten askelten polkua.

Ideologisista erimielisyyksistä huolimatta Kuuba ja muut Latinalaisen Amerikan maat myös tarvittaessa löysivät toisensa.

Kuubassa käytiin vuosia kestäneet Kolumbian rauhanneuvottelut. Osapuolina olivat Yhdysvaltain tärkeä liittolainen Kolumbian hallitus ja marxilaiset vasemmistolaiset Farc-sissit.

Vanhojen Castrojen Kuubassakin ymmärrettiin, että maailma on sittenkin muuttunut, ja rauhanmahdollistajan rooli voisi sopia vanhoihin puheisiin.