Kävi kuten odotettiin. Ensimmäinen suuri mielenosoitus G20-huippukokouksen aattona muuttui väkivaltaiseksi hulinaksi. Myös poliittisia edistysaskeleita odottaville on luvassa pettymyksiä.
Jotakuinkin samaan aikaan, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Saksan liittokansleri Angela Merkel kävivät kättelemässä kameroille silmin nähden kireissä tunnelmissa, Elben rannan vanhassa kalasatamassa ”Tervetuloa helvettiin” -mielenosoitus karkasi käsistä.
Vesitykit puhuivat, kyynelkaasu kärysi ja pahimpia riehujia pidätettiin. Loukkaantumisilta ei vältytty. Ei kummallakaan puolella.
Kansa sai lopulta osoittaa mieltään, mutta vain massiivisen poliisioperaation saattelemana. Ja operaatiosta huolimatta tilanne pysyi aamuyön tunteihin asti sekavana.
Yhdistelmä oli huippukokousta isännöivän Merkelin kannalta murhaava.
Trumpilta on ilmeisen turha odottaa rakentavia esityksiä vapaakaupassa ja ilmastonsuojelussa. Näin voi päätellä sekä niistä tiedoista, joita ensimmäisestä tapaamisesta on tihkunut että myös maailmalle levinneistä uutiskuvista.
Toisaalla Hampurin radikaalit vasemmistoaktivistit pakottivat poliisin turvautumaan koviin otteisiin. Rakentavasta huippukokouksesta on tämän jälkeen vaikea puhua, vaikka mielenosoitusrintamalla pahin olisi ohi.
Merkelin ja Trumpin ensimmäinen tapaaminen oli selvästi enemmän pakollinen muodollisuus kuin vakava yritys loiventaa erimielisyyksiä tai pelastaa huippukokouksessa mitä pelastettavissa on.
Tunnin keskusteluihin osallistuivat Trumpin avainministereiden lisäksi sekä presidentin tytär Ivanka että vävy Jared Kushner, joka on joutunut outoon valoon kiusallisten Venäjä-kytkentöjen vuoksi. Kysymys kuuluu, voiko eurooppalaista rintamaa johtava Merkel ylipäätään suhtautua vakavasti tällaiseen tapaamiseen tällaisella kokoonpanolla?
Saksan puolelta mukana ollut sosiaalidemokraatteja edustava ulkoministeri Sigmar Gabriel oli joka tapauksessa hyvin skeptinen. Hänen mukaansa Yhdysvaltain uudelle hallinnolle kansainväliset suhteet ovat valitettavasti ”taistelutanner”, jossa vahvimmat voittavat. Tälle pohjalle on vaikea rakentaa kaikkia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä.
Merkel tapasi huippukokouksen aattoiltana myös toisen haastavan vieraan, Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei Erdoganilla ole pienintäkään aikomusta olla mukana varmistamassa, että Hampurin tapaamisissa päästään konkreettisiin tuloksiin. Tuoreet ihmisoikeusaktivistien pidätykset osoittavat pikemminkin, että Erdogan haluaa provosoida. Vain ja ainoastaan. Ja voimakkaasti.
Nöyryyttävimmän takaiskun Merkel on kärsimässä ilmastonsuojelussa. Sen hän myöntää jo myös itse. Ainakin epäsuorasti.
Loppuasiakirjaan tuskin saadaan merkittävää yhteistä linjausta, kun kahden avainpelurin eli Venäjän ja USA:n johtajat tapaavat perjantaina samaan aikaan, kun huippukokouksessa pitäisi keskustella nimenomaan Pariisin sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta.
Kokousta edeltävänä iltana näytti siltä, että merkittävimpiä edistysaskeleita voidaan sittenkin odottaa niistä keskusteluista, joissa käydään läpi ajankohtaisia kansainvälisiä kriisejä.
Erityisen suurella mielenkiinnolla seurataan Merkelin, Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin tapaamista, jossa yritetään tönäistä eteenpäin Ukrainan konfliktin rauhanomaista ratkaisua. Putin saattaa tehdä myönnytyksiä, jos vastapuoli tarjoaa nykyistä selkeämmän näkymän pakotteiden purkamisesta.