Suurvaltasuhteissa ollaan vaarallisen kuilun reunalla. Münchenin turvallisuuskokouksessa kävi selväksi, että parempaan päin ei olla menossa. Euroopan linja tähän nokitteluun on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen, kirjoittaa MTV:n Saksan-kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.
Vanhan mantereen hajaannus paljastui Münchenissä jo ennen kuin Yhdysvaltain ja Venäjän edustajat pääsivät ääneen.
Saksan virkaatekevä ulkoministeri Sigmar Gabriel tapasi venäläisen virkaveljensä Sergei Lavrovin heti aamulla.
Gabriel halusi esiintyä edistyksellisenä liennyttäjänä. Hänen mielestään Venäjän vastaisista pakotteista pitäisi asteittain luopua. Samaa ovat signaloineet myös muut Saksan johtavat sosiaalidemokraatit. Lavrovin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin riemuksi.
Puolan pääministerin Mateusz Morawieckin näkemys itäisestä suurvallasta oli täysin päinvastainen. Yönmusta sanalla sanoen.
Morawieckin mielestä Venäjän valloituspolitiikka on Euroopan suurin uhka ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan isoin haaste. Karuimmat merkit tästä politiikasta on Morawieckin mukaan nähty Georgiassa ja Ukrainassa.
Kahdella EU:n mahtimaalla, sellaisena Puola pitää nähdä, on pelottavan erilainen linja suhteessa Venäjään. Se ei tiedä hyvää. Ei varsinkaan muotoiluvaiheessa olevan EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta.
Samaan aikaan suurvaltasuhteissa tehdään uusia pakkasennätyksiä. Tehtiin myös Münchenin turvallisuuskokouksessa, jonka pitäisi olla foorumi liennyttäville ja yhteisymmärrystä edistäville keskusteluille.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov runttasi Yhdysvaltain oikeusministeriön syytteet venäläisten sekaantumisesta USA:n presidentinvaaleihin kovin sanoin. Niin kovin, että pyysi niitä itsekin anteeksi. Lavrovin mukaan syytteet ovat ”potaskaa”.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Herbert Raymond McMaster alleviivasi tietysti, että syytteet ovat kiistattomia.
McMasterin ja Lavrovin näkemykset kansainvälisistä kriiseistä esimerkiksi Lähi-idässä eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Mikään, ei todellakaan mikään, viittaa siihen, että lähentymistä tapahtuisi.
Syyrian suhteen ainoa toivon kipinä on se, että USA:n ja Turkin välinen keskusteluyhteys on saatu taas toimimaan. Eri asia on edelleen, tuottaako keskustelu tuloksia. Turkin pääministerin Binali Yildirimin esiintyminen Münchenissä ei ollut erityisen lupaava.
Euroopan kannalta oleellisessa Ukrainan konfliktissa kannattaa myös unohtaa kaikki maailmoja syleilevät puheet edistysaskeleista. Myös pienistä. Valitettavasti.
Venäjän ulkoministeri keskittyi Münchenissä moittimaan Ukrainan hallitusta uusnatsien liehittelystä. Lavrov näki niin Ukrainassa kuin muuallakin vain lännen masinoimaa venäläisvastaisuutta, joka tekee tyhjäksi kaikki yritykset rakentaa luottamusta.
Lavronin maalaamassa kuvassa ei tietenkään ollut mitään viittauksia siihen, että Venäjä olisi myös osaltaan vastuussa luottamuksen murenemisesta.