Edessä on niin kovat vuodet, että ensi vuoden kuntavaaleihin saattaa olla vaikea löytää ehdokkaita, kirjoittaa toimittaja Keimo Lehtiniemi.
Sote saatiin maaliin, toki ontuen, mutta sinne se kuitenkin tupsahti. Monilla kuntapäättäjillä ja varsinkin veronmaksajilla oli käsitys, että nyt se helpotti. Kuntien veroprosentitkin putosivat dramaattisesti alle puoleen entisestä.
Se oli päiväuni, kangastus. Väärä käsitys vielä paisui, kun kunnat tekivät viime vuonna erittäin hyviä tuloksia. Osa kymmenien miljoonien eurojen ylijäämiä. Ne olivat verohäntiä, jotka olivat edellisiltä vuosilta saamatta olleita kunta- ja yhteisöveroja.
Muutama kuntajohtaja sanoo, että 2023 taisikin olla sitten oman virkauran viimeinen ylijäämä. Niin, että seuraava odotellessa saattaa vilahtaa ainakin tämä 2020-luku.
Lue myös: Kunnat: Talousnäkymät muuttuvat huonoiksi tai erittäin huonoksi – "Se oli kipein asia"
Toki pitää heti muistuttaa, että Suomessa lienee ainakin parikymmentä kuntaa, joissa ei ole minkäänlaisia talouspaineita, saati sopeutustarvetta. Mutta parilla sadalla muulla juustohöyläkin on kovin köykäinen työkalu.
Kuntaliittokaan ei halua arvioida kuinka suuri kuntien sopeutustarve nyt on. Koko kuntakakku on noin 22 miljardia euroa. Jos vain prosentti pitäisi säästää, se olisi jo 220 miljoonaa.
Mutta prosentilla ei moni tästä savotasta selviä, joten lasketaan varovasti 2,5 prosentilla. Hups, helmitaulu näyttää jo 550 miljoonaa, yli puoli miljardia. Laskuharjoitusta voi tuosta jatkaa, kun tietää oman kunnan säästötarpeet.
Lue myös: Kunnille 500 miljoonan shokkileikkaus ilman varoitusta, ministeri yllättyi itsekin: "Kaikkien talous ei tule tätä kestämään"
Lakisääteiset ensin, muut jos on varaa
Miten tässä näin kävi, ja miten tähän on tultu? Kuka laski väärin vai pettikö joku?
Helpoksi soten jälkeistä elämää ei toki väitetty, mutta säästöjen suuruus on silti ällistyttävä. Viimeisessä kuntien talousjohtajien barometrissä 80 prosenttia vastaajista ennakoi kohtalaisia tai huomattavia sopeutustoimia.
Joissakin kunnissa on edessä tilanne, jossa vain lakisääteiset peruspalvelut pystytään järjestämään. Kaikesta muusta mukavasta joudutaan tinkimään. Ehkä rajustikin.
Kasvavia kuntia on kuitenkin paljon, ja niissä kasvuun pitäisi panostaa ja investoida. Suomeksi sanottuna houkutella hyvillä liikunta- ja kulttuuripalveluilla uusia asukkaita, uusia veronmaksajia.
Kunnissa on menossa myös muutosneuvotteluja. Kuntaliitto ei ole vielä kerännyt niistä kokonaiskuvaa.
Kunnissa kaivataan myös paikallista sopimista, eikä silloin todellakaan puhuta työsuhteen ehtoihin liittyvistä asioista. Paikallinen liikkumavara tarkoittaisi joustavuutta sopeutuksessa vaikkapa valtionosuuksien käyttöön. Nyt lait ja säädösviidakot estävät esimerkiksi järkevän yhteistyön yli kuntarajojen.
Lue myös: "Se ei kyllä kertakaikkiaan sovi": Vieremältä uhkaa lähteä terveyskeskus – katso, kuinka 50 kilometrin protestikävely uudelle lähimmälle terveysasemalle sujui
Kovat vuodet edessä
Palvelujen laatu tulee olennaiseksi. Kuntapäättäjien on laskettava mihin rahat riittävät ja voidaanko oikeasti tulla toimeen vähemmillä lämmitettävillä kuutioilla ja rimsramsulla. Kovia leikkaajia ei yleensä valikoidu päättäjiksi, koska äänestäjille pitää vaaleissa olla kiltti eikä pelotella sopeutuksella.
Realisti ei pärjää ainakaan hyvin vaaleissa. Heistä ei tule äänikuninkaita eikä kuningattaria. Jos pääsevät valtuustoon, saavat paikan korkeintaan hevosenottolautakunnasta.
Kunta- ja aluevaalit ovat tasan vuoden päästä huhtikuussa. Monessa kunnassa on valtava säästötarve, mutta nyt olisi mukava lykätä ikävät päätökset seuraaville valtuutetuille. Mutta onko vielä vaipoissa se päättäjäsukupolvi, joka oikeasti tekee radikaaleja ratkaisuja?
Edessä ovat niin kovat vuodet, että ensi vuoden vaaleihin saattaa olla vaikea löytää ehdokkaita.
Otsikkoni on synkkä, sori siitä. Olen päätynyt siihen keskusteltuani nykyisten valtuutettujen kanssa.