Hän ujuttautuu niihin keskusteluihin, joissa tuore äiti on haavoittuvimmillaan. Hän iskee usein ovelasti, neuvojen varjolla, mutta syyllistäen. Hänelle ei ole tärkeintä auttaa, vaan kertoa oma mielipiteensä.
Esikoispoikani vauva-aikana viisi vuotta sitten pysyin tarkoituksella erossa kaikista vauvaryhmistä. En seurannut keskustelupalstoja enkä varsinaisesti vauva-aiheisia uutisiakaan. Kysyin tarvittaessa apuja neuvolasta, omalta äidiltäni tai ystäviltäni. En keksinyt, mihin olisin terveen vauvan kanssa tarvinnut vieraiden ihmisten vertaistukea.
Odottaessani tytärtäni päätin kuitenkin mielenkiinnosta vilkaista, mitä vauvaryhmät pitävät sisällään. Tuhansien äitien yhteisöt imaisivat helposti mukaansa. Luin monenlaisia elämäntarinoita sekä kysymyksiä ja vastauksia, joista useat toivat itsellenikin uutta tietoa.
Mutta sitten huomasin, että ryhmissä on lähes poikkeuksetta mukana ”hän”.
Hän, joka istuu mielestään jossain korkealla, valmiina tuomitsemaan erilaiset tavat, erilaiset perheet ja toisenlaiset äidit. Hän, jolla on vastaus kaikkeen, helpot ohjeet tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hän, joka syttyy nähdessään sanoja kuten esimerkiksi korvike, kierrätys, oma aika, päiväkoti.
Hän on usein ensimmäisenä paikalla, kun väsynyt uusi äiti pyytää apua.
Hän ei ymmärrä, että esimerkiksi imetykseen liittyvät ohjeet (tiivistettynä: imetä enemmän ja useammin) eivät auta sitä äitiä, joka verisin rinnoin kivusta ja huolesta itkien imettää vastasyntynyttä haurasta vauvaa, joka vaikuttaa itkevän nälkäänsä kellon ympäri.
Hän ei ymmärrä, että linkit tutkimuksiin, joiden mukaan lapsi kärsii pienestäkin erossaolosta, eivät tuo voimia äidille, joka tuntuu hajoavan kodin seinien sisälle unettomana, huolissaan ja vauva-arjen yllättämänä ja pohtii lapsen jättämistä hetkeksi hoitoon.