Tyylikkäitä ja helppoja sopimusratkaisuja ei kunta-alalla ole. Hoitajajärjestöt Super ja Tehy pakottavat Sanna Marinin (sd.) hallituksen jossain vaiheessa ottamaan kantaa siihen, tuleeko valtiolta rahaa hoitajien palkankorotuksiin. Joukkoirtisanoutumisten valmistelu on revolveri hallituksen ohimolla, mutta onko aseessa luoteja, miettii MTV Uutisten politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
Hoitajajärjestöt Super ja Tehy ovat jo pitkään huutaneet hallitukselta rahaa hoitajien palkankorotuksiin ja tänään huuto vain voimistui.
Valtakunnansovittelijan toimistolla median edessä niin Tehyn Millariikka Rytkönen kuin Superin Silja Paavola haukkuivat sovintoesityksen lyttyyn ja penäsivät hallitukselta rahaa suurempiin palkankorotuksiin. Kaksikko puhkui taistelutahtoa.
Lue lisää: Tehy ja Super hylkäsivät sovintoesityksen: "Se oli kertakaikkisen luokattoman huono"
Reilu viisi prosenttia palkankorotuksiin oli ilmeisesti hoitajajärjestöille haiseva rätti naamalle. Muut kunta-alan järjestöt saattavat sovintoesityksen pohjalta vielä sopuun päästä.
Kunta-alan sote-sektori on nyt niin umpisolmussa, ettei sopua synny sen omin voimin. Kuntatyönantajat (KT) ei pysty kuittaamaan hoitajien vaatimusta ”pelastusohjelmasta” eli siitä, että yleisten korotusten päälle tulisi 3,6 prosentin palkankorotukset viitenä vuotena. Kunnilla ei ole siihen rahaa eikä KT voi neuvotella valtion puolesta.
Samalla hoitajat eivät ole antaneet vaatimuksistaan yhtään periksi.
- Katso jutun alussa olevalta videolta, kuinka Rytkönen ja Paavola perustelevat päätöstä.
Hallituksen on pakko reagoida jossain vaiheessa muutenkin kuin sovittelulautakunnan asettamisella ja kaikki vaihtoehdot ovat kehnoja.
Jos hallitus antaa rahat palkankorotuksiin, muut alat seuraavat pian hoitajia ja vaativat valtiovaltaa takaamaan suuret korotukset niillekin. Soppa vain sakenisi ajan myötä.
Vähintään satojen miljoonien eurojen ehkä jopa parin miljardin korotusrahat pitäisi lisäksi järjestää jostain, mikä ei ole helppoa. Talouskehitys on epävarmaa, valtion lainojen korot nousevat ja Venäjän uhka pakottaa maanpuolustuksen parantamiseen.
Jos hallitus ei anna korotusrahoja, edessä voivat olla Tehyn ja Superin joukkoirtisanoutumiset eli sosiaali- ja terveydenhoidon kriisiytyminen.
Ilman hoitajia ei ole sosiaali- ja terveyspalveluita. Ja ilman sosiaali- ja terveyspalveluita erityisesti monen heikommassa asemassa olevan terveys kärsii ja jotkut kuolevat ennen aikojaan.
Työterveyshuollon kultapossukerho pärjännee yhä, jos irtisanoutumiset rajattaisiin sen ulkopuolelle.
Kuinka moni irtisanoutuisi?
Se tosin on vielä epäselvää, kuinka moni Superin ja Tehyn jäsen todella irtisanoutuisi? Liitot eivät voi irtisanoutumisista päättää vaan jokainen hoitaja tekee ratkaisunsa itse.
Pätevä hoitaja pääsee taatusti alalle takaisin, mutta irtisanoutumisissa olisi ainakin vaivaa, ehkä pientä riskiä mahdollisten vanhojen etujen menettämisestä.
Joukkoirtisanoutumiset ovat ase hallituksen ohimolla, mutta onko pyssyssä lopulta luoteja?
Se selviää viimeistään ensi vuoden alussa, jolloin sote-palvelut siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle. Hyvinvointialueet ovat ainakin alkuun riippuvaisia valtion rahoituksesta, joten hoitajien palkat ovat silloin suoremmin valtiovallan alla. Joukkoirtisanoutumisia saatetaan ajoittaa juuri vuodenvaihteeseen.
Ensi kevään eduskuntavaalit ovat tuolloin jo sen verran lähellä, että hoitajajärjestöillä on suurempi mahdollisuus saada tavoitteitaan läpi.
Sdp:n, vihreiden ja Vasemmistoliiton joukoista on jo kuulunut myönteistä mutinaa korotuksille. Vaalien alla kierrokset ja paineet nousevat, kun lupauksia annetaan ja ääniä kalastetaan. Hoitajilla on taas enemmän ystäviä.
Tämä kuultiin jo aluevaaleissa, ja vaalipuheet saattoivat vauhdittaa hoitajien kunnianhimoisia palkkavaateita.
Huoli on oikea
Neuvottelukuvioiden ohella pitää muistaa, että Suomen olisi ratkaistava hoitajapula jotenkin ja ilman rahaa se ei kokonaan onnistu.
Hallituksen on mietittävä, onko Tehyn ja Superin pelastusohjelma realistisin vaihtoehto.
Moni kunta on jo palkannut tai palkkaamassa esimerkiksi filippiiniläisiä hoitajia, mutta työperäisen maahanmuuton varaan ratkaisua on hankala täysin laskea.
Hoitoalan pitäisi olla houkutteleva vaihtoehto ja kukaan ei kiistä sitä, että ala on ongelmissa. Kauhutarinoita hoitolaitoksista on kuultu liikaa.
Pikaisen kompromissin tekijöille olisi kysyntää.