Euroopan unioni on erinomaisella säällä erinomainen yhteenliittymä. Mutta kun myrsky iskee, nuotipiirin yhteishenki hiipuu olemattomaksi.
Lista on tietysti häkellyttävän hieno. Ennen niin sotaisa ja jakautunut maanosa on yhdistetty. On synnytetty yhteinen valuutta. Pääomat ja ihmiset on saatu liikkumaan vapaasti ja vaivattomasti.
Miksi tämä saavutusten kavalkadi ei häikäise Euroopan kansallismielisiä populisteja? Ovatko he parantumattomia tomppeleita, jotka eivät ymmärrä omaa eivätkä varsinkaan muiden parasta?
Jein, ja und nein, eli kyllä ja ei, sanoo saksalainen.
Euroopan "persut" ovat sikäli ääliöitä, että heidän tarjoamansa vaihtoehto nykyiselle EU:lle ei taatusti ole parempi. Mutta maanosamme monenkirjavien "soinilaisten" uhittelussa on myös tietty tolkkunsa.
Euro ja Schengen – uhkia vai siunauksia?
EU:n kaikkien aikojen "kärkihankkeet" eli euro ja rajavalvonnan poistava Schengenin sopimus valmisteltiin ja rakennettiin taannoin luvattoman huonosti. Tätä tuskin kukaan täysijärkinen kiistää.
Molemmat ovat myrskyn iskiessä EU:lle ja sen kansalaisille melkeinpä enemmän uhka kuin siunaus. Juuri tästä syystä viime vuosikymmenten EU-myönteinen eliitti niin Brysselissä kuin myös jäsenmaissa saa syyttää itseään populistien nousukiidosta.
Yhteisvaluutta toimii huonosti, koska valuutta-alueen mailla on liian vähän yhteistä. Tätä ei nähty tai ei haluttu nähdä, kun rahaliittoa luotiin. Euroalueen velkakriisi ja jäsenmaiden talousongelmat ovat paljastaneet, miten maholla perustalla euro lepää.
Valuvikojen korjaaminen jälkikäteen kriisien keskellä on ylivoimaisen vaikeaa. Mitä huonommin menee, sen vähemmän jäsenmailla on yhteistä tahtoa.