Äiti Ghadir kertoo MTV Uutisille, että nykyisin yhdeksänvuotias Ibra-poika muistaa täpärän tilanteen edelleen tarkasti. Jos tapahtuma-aikaan kolmevuotias lapsi ei olisi ollut paikalla ja osannut soittaa hätäkeskukseen, äiti olisi saattanut menehtyä sairauskohtaukseen.
Ghadir kertoo, että oli aina opettanut pojalleen Ibralle, että jos äidille käy joskus jotenkin huonosti, pojan pitää soittaa hätäkeskuksen numeroon 112. Kohtalokkaana päivänä he olivat käyneet ulkoilemassa kotiseudullaan Espoossa yhdessä normaaliin tapaan aamupalan jälkeen.
Leikkien ja ulkoilun jälkeen kaikki oli vielä normaalisti.
– Kun aloin tehdä ruokaa, pääni tuntui tosi kipeältä ja silmät alkoivat sumentua.
Ghadir ojensi puhelimen pojalleen, joka alkoi itkeä hysteerisesti. Pojan silmissäkään äidillä ei selvästi ollut kaikki hyvin.
– Kaaduin pää edellä maahan. Sen muistan vielä siitä hetkestä, että toistin kotiosoitettamme pojalle. Sen jälkeen en muista mitään – heräsin ambulanssista, Ghadir kuvaa.
Ambulanssissa Ghadir kysyi heti, missä hänen poikansa on. Hoitajat sanoivat, että sosiaaliviranomaiset olivat kutsuneet Ghadirin äidin pojan hoitajaksi.
Pojan ripeä toiminta pelasti äidin hengen
Sairaalassa Ghadir sai kuulla, että hänen poikansa oli soittanut tosiaan hätäkeskukseen ja pyytänyt äidille ambulanssia. Koko henkilöstö oli kuullut tapahtuneesta.
– Sairaalassa sanottiin, että minulla on tosi reipas poika, joka osasi toimia ja pyytää ambulanssin minulle. Hän oli itse näppäillyt hätänumeron puhelimeen, äiti kuvailee ylpeänä.
Sairaalassa selvisi, että Ghadirin sairauskohtauksen syy oli se, ettei selkärangasta kulkenut verta aivoihin normaalisti.
– Minulle tehtiin verensiirto selkärangan kautta aivoihin, ja olin noin kaksi viikkoa sairaalassa.
Ghadir pohti, millaiset muistot pojalle jäi tilanteesta
Kun Ghadirin poika vieraili sairaalassa, kolmevuotias oli itsekin ylpeä omasta toiminnastaan, mutta pahoitteli, ettei ollut osannut sanoa osoitetta täysin oikein.
– Hän sanoi, että hätäkeskuksen täti oli pyytänyt jäämään linjalle kuuntelemaan ohjeita ja kysynyt minun tilanteestani. Poika oli vastannut rohkeasti, Ghadir kertoo.
Ghadir ja Ibra muistavat tilanteen edelleen tarkasti.
– Poika muistaa vieläkin tämän tilanteen. Monikaan kolmevuotias ei osaisi toimia noin ripeästi, Ghadir sanoo lämpimästi.