Valot mahdollisimman himmeäksi. Verhot ikkunoiden eteen. Mahdollisimman hiljaista eloa. Koira, joka vahtii ja haukkuu herkeämättä kutsumattomien vieraiden varalta. Tätä on Marin ja Kimmon elämä ollut jo kolmen vuoden ajan.
Kaikki alkoi siitä, kun paikalliset pikkupojat vaikuttivat keksineen mielestään hauskan pilan – soitetaan tuon vanhemman pariskunnan ovikelloa useita kertoja päivässä.
Tilanne meni kuitenkin pahemmaksi – ja pelottavammaksi.
Syksyllä 2013 ovikello soi pääsääntöisesti koulupäivien jälkeen, ja kun oven kävi avaamassa, lapset kirmasivat karkuun. Kerran oven avannutta Maria päin suihkutettiin vesipyssyllä.
Välillä ovikelloa renkutettiin enemmän, välillä oli rauhallisempia aikoja. Ne kiusantekijät, joista näköhavaintoja saatiin, vaikuttivat olevan hyvin nuoria, Marin arvion mukaan 7-9-vuotiaita.
– He näyttivät aivan tavallisilta lapsilta. Sellaisia nassikoita, jotka jostain syystä ovat napanneet meidät ja meidän taloyhtiön kohteekseen. Ehkä meidän ulko-ovet ovat liian houkuttelevasti lähellä kävelytietä, rivitaloyhtiönsä talotoimikunnan varapuheenjohtajana toimiva Mari kertoo.
Mari kertoo ihmetelleensä naapureidensa kanssa sitä, mitä nämä lapset ja nuoret saavat toiminnastaan. Jännitystä, vai onko kyse jonkinlaisesta vedosta? Houkutteleeko huonosti liikkuvan pariskunnan kiusaaminen, varsinkin kun samalla kertaa saa koirat haukkumaan useammassa asunnossa?
– Olen sairastunut vakavasti, saan syöpähoitoja kolmen kuukauden välein. Minun siis pitäisi saada nukuttua myös päivisin, sillä on aikoja, jolloin en todellakaan pysty liikkumaan kodin ulkopuolella. Mieheni on halvaantunut, ja hän kulkee kotosalla hitaasti rollaattoria käyttäen. Ehkä nämä asiat tekevät meistä houkuttelevan kohteen kiusanteolle, hän pohtii.
Marin naapurissa asuva mies vahvistaa MTV Uutisille, että taloyhtiössä on ollut aika ajoin häiritsevää toimintaa. Kiusanteko on kuitenkin kohdistunut pääasiassa Marin ja Kimmon asuntoon. Hän on nähnyt asunnon ulkopuolella lapsia, jotka ovat pinkoneet pakoon, kun hän on saapunut paikalle.
– Mari oli minuun viikonloppuna itkien yhteydessä, kun lapset olivat tehneet kiusaa. Yritin vähän juosta lasten perään, mutta vaikea minunkaan on mitään tehdä. Jos ottaisin jonkun kiinni, kääntyisi se helposti itseäni vastaan.
Ärsyttävästä pimpottelusta pelotteluun
Pariskunta haluaa esiintyä jutussa nimettömänä – Mari ja Kimmo eivät siis ole heidän oikeat nimensä. He asuvat suuressa kaupungissa Etelä-Suomessa.
Mitä tehdä?
Helsingin poliisin viestintäpäällikkö Juha Hakola ei tunne Marin ja Kimmon tapausta, mutta kertoo yleisellä tasolla, mitä vastaavasta kiusanteosta kärsivä voi tehdä.
– Kuulostaa siltä, että poliisin on vaikea ottaa tällaiseen tapaukseen kantaa, sillä kyse on kiusanteosta, ei rikoksesta. Varsinkin, kun kyse on lapsista, alle 15-vuotiaista, hän sanoo.
– Nämä eivät siis ole rikoksia, joihin poliisi pystyisi puuttumaan. Lähtökohtaisesti tällaiset tapaukset pitäisi käsitellä naapuruston sekä lasten vanhempien kanssa.
Lisäksi kysymykset kameravalvonnasta ovat monimutkaisia. Tietosuojavaltuutetun sivuston mukaan henkilötietolaki (523/1999) koskee pääsääntöisesti kaikkea tallentavaa kameravalvontaa.
Valvontakameroiden sallittuihin sijoituspaikkoihin tai kameravalvonnan oikeutukseen ylipäänsä ei voi antaa yleispätevää ohjetta, vaan jokainen tapaus on arvioitava erikseen. Kameravalvontaa ei saa harjoittaa ilman, että siihen on olemassa asiallinen syy ja tarve.
Kameravalvonnan harjoittajan eli rekisterinpitäjän tulee toteuttaa valvonta kaikilta osin henkilötietolain mukaisesti.
– Aina kun olemme kertoneet tilanteestamme paikallisilla foorumeilla, kiusanteko on pahentunut. Mielestäni olemme kirjoittaneet tilanteesta asiallisesti, jotta alueen vanhemmat voisivat keskustella näistä asioista lastensa kanssa. Taitaa kuitenkin olla myös niin, että nämä lapset seuraavat Facebook-kirjoittelua, ja saavat niistä uutta pontta kiusantekoon.
Yhden Facebook-päivityksen jälkeen paikallinen vanhempainyhdistys laittoi asiasta tietoa koteihin ja kouluihin. Vanhempainyhdistyksestä kerrotaan MTV Uutisille, että alueella oli ilmennyt laajempaakin kiusaa juuri esimerkiksi ovikelloja soittelemalla.
Sitä kautta tilanne saatiin hallintaan.
– Ehdimme jo viestitellä, että "ihanaa, kun tämä on vihdoin ohi". Nämä pikkunassikat jättivät meidät rauhaan, mutta nyt meidän kiusaajat vaikuttavat olevan hieman vanhempia, arvioisin 12-14-vuotiaita.
Samalla kiusanteko on mennyt ärsyttävästä ovikellon soittelusta paljon pahemmaksi, Mari kertoo.
– Esimerkiksi viime viikonloppuna yhdeksän nuorta ringutti ovikelloamme ihan hirveästi ja lopulta hakkasivat ovea. Sitten he kiersivät takapihan puolelle ja katselivat meille kotiin sisälle. Illalla he palasivat soittamaan ovikelloa. Verhot olivat kiinni ja koitin olla reagoimatta, jatkoin television katselua sohvan nurkassa. Yhtäkkiä he siirtyivät hakkaamaan makuuhuoneen ja keittiön ikkunoita. Menin paniikkiin, ja soitin naapureille ja poliisille.
Poliisi kuulosti Marin mukaan ymmärtäväiseltä, mutta sanoi, ettei poliisi voi tässä tilanteessa tehdä oikein mitään.
– Kaikki sanovat, että koittakaa elää normaalia elämää, mutta kuinka teet sen, kun koko ajan on pelko, että joku kyttää ikkunan takana tai häiritsee muuten?
Viime vuosina pariskunta ei ole enää mennyt edes avaamaan ovea. Vieraat tietävät ilmoittaa tulostaan etukäteen.
Vähättely ei lohduta
Aina välillä Mari törmää sosiaalisessa mediassa veikkauksiin, että pariskunta itse aiheuttaa kiusanteon olemalla ilkeä nuoria kohtaan.
– En ole koskaan näille lapsille edes jutellut, en tunne heitä enkä heidän perheitään. Olen välillä niin huonossa kunnossa, että koiraammekin lenkittää tuttu naapuri - miten minulla olisi voimia ilkeillä kenellekään? Itselläni on lapsia ja lapsenlapsia, joten tiedän kyllä lapsuuden metkut ja muut. Siksi sellainen vähättely, että "kaikkihan me olemme nuorena soitelleet ovikelloja" ei kyllä lohduta.
Somessa pariskunta on saanut myös muunlaisia yhteydenottoja. Samalla asuinalueella myös muut ovat joutuneet ovikelloterrorin kohteeksi. Lisäksi tutut ovat kertoneet muunlaisestakin pelottelusta ja esimerkiksi autojen sotkemisesta kananmunilla.
– Sitä tässä olen miettinyt, että onko tällainen pelottelun kautta tuleva vallantunne jollain lailla houkuttelevaa näille nuorille. Tässä kun oli nämä kauhupelle-uutiset ja muut. Eräs tuttu rouva oli iltalenkillä kohdannut nuoria, joista yksi veti huivin suunsa eteen ja lähti tulemaan kohti. Koira murisi, mutta nuori vaan lähestyi. Ihan viime hetkellä nuori teki u-käännöksen, mutta loppulenkin nämä nuoret seurasivat naista ja huutelivat kaikenlaista hävytöntä.
Lähinaapureiden kanssa Mari ja Kimmo ovat miettineet sitä, miten tilanteeseen saisi avun. Kameravalvonnankin mahdollisuutta on väläytelty, mutta ajatus lasten kuvaamisesta aiheuttaa myös voimakkaita vastareaktioita.
Mari toivoo, että sekä nuoret että heidän vanhempansa miettisivät asioita muiden ihmisten kannalta. Ihmisillä voi olla rankka elämäntilanne, jossa kaikki ylimääräinen ahdistava ja pelottava kokemus on liikaa.
– Meille monille koti on se paikka, jossa koetaan olo turvalliseksi. Jos pienikin kiusa on jokapäiväistä, vie se omasta kodista sen turvan ja rauhan. Toivon, että jokainen miettisi asioita toisen näkökulmasta tai edes niin, että olisiko kivaa, jos omia vanhempia tai isovanhempia kiusattaisiin?