Uusi Tiguanin saadaan kauppoihin vasta lumien sulettua, joten haimme autosta ensimaistiaiset jo Lapista – neliveto, DSG-vaihteisto ja tehokas kaksilitrainen bensakone ovat toimiva yhdistelmä.
Suomeen kevät/kesä 2016
Hinta avoinna
Tykkäsimme
- kasvaneista tiloista
- terävistä muodoista
- laatuvaikutelmasta
Emme tykänneet
- HUD-näyttö halvan oloinen
Kaksilitrainen bensakone vetää Tiguania kepeästi eteenpäin lumipolanteisella tiellä. Punainen auto etenee kuin juna vaihtelevan liukkaalla alustalla napapiirin tuntumassa Ruotsin Lapissa. Lähin kaupunki on Arvidsjaur. Lämpömittari näyttää yli kahtakymmentä pakkasastetta.
Tämä ympäristö on tuttu lähes kaikkien autotehtaiden testaajille. Arvidsjaurin ja Arjeplogin ympäristössä näkee tämän tästä naamioituneita prototyyppejä; jopa enemmän kuin poroja. Tiguania ei ole kuitenkaan teipattu, sillä auto ei ole enää mikään salaisuus.
Tiguanin uusi terävä muotokieli miellyttää. Edeltäjän pyöreys on historiaa. Myös auton muuttuneet mittasuhteet näyttävät luonnossa hyvältä. Tiguan on leveän oloinen, ja se näyttää istuvan hyvin tiessä kiinni. Lyhyehköt etu- ja takaylitykset ovat tuttu tavaramerkki toisestakin saksalaismerkistä. Keulasta auto on helppo tunnistaa VW:ksi, mutta takapäässä on jotain bemarimaista. Sattumaa? Vai harkittu teko? Siihen ei saada tällä koeajolla vastausta.
Ohjaamo on sen sijaan täyttä VW:tä ja se on lehdistöautolle tyypillisesti täynnä varusteita. Digitaalinen mittaristo, iso kosketusnäyttö, nahkajakkarat – ne kaikki avittavat kuskia viihtymään. VW:tä jo kerran ajaneelle ympäristö tuntuu heti kotoisalta. Sukuyhtäläisyys Touraniin näkyy monessa. Myös tiloissa. Noin kahdeksalla sentillä edeltäjästä venähtänyt akseliväli tuntuu jalkatiloissa takapenkillä. Penkillä on mukava istua vielä paksut talvisaappaat jalassakin.
