Ari Tommiska on keräillyt vuosien varrella historiallisen kokoelman, joka koostuu muun muassa tietokoneista, peleistä, konsoleista ja puhelimista.

Tämän kokoluokan kokoelma ei aivan sovi keskikokoisen suomalaiskodin olohuoneen lasivitriineihin. Siksi Tommiskalla on naapurissaan omakotitalo, jonka sisustuksesta vastaavat tuhannet keräilykohteet. Löytyy talosta tosin myös muun muassa paikka, jossa katsella elokuvia.

– Olen onnellisessa asemassa, että mulla on iso omakotitalo käytössä. Avovaimon kanssa asumme naapurissa, Tommiska kertoo.

Omakotitalon, jota Tommiska kutsuu man caveksi, lisäksi laitteita on esillä Helsingin tietokonemuseo ja pelikonemuseossa Jätkäsaaressa sijaitsevan Verkkokaupan tiloissa.

"Man cave" on koti tuhansille retroesineille

Laitteita Tommiskan kokoelmassa on yli 900. Ohjelmia ja pelejä on kertynyt 7 500. Aihepiiriin liittyviä kirjoja löytyy 900. Muita lisälaitteita puolestaan 650 kappaletta. Nokian vanhoja kännyköitä kokoelmaan kuuluu 150.

Kokoelma on lajissaan tiettävästi Suomen suurin.

– Tosin on paljon keräilijöitä, joista emme tiedäkään, Tommiska sanoo.

Varsinaisen keräilyn Tommiska kertoo aloittaneensa 2000-luvun alussa, jolloin hän pian hoksasi keräävänsä kattavaa läpileikkausta laitteiden historiasta.

– Mulla on aina jokin motiivi sille, miksi säästän jotain. Saatan vaikka tietokoneita kerätä siten, että kerään kaikki tietyn aikakauden merkittävimmät laitteet.

– Olen aika pikkutarkka, mitä tulee keräilyyn. Mulle keräily on sitä, että kun saan uuden laitteen, putsaan, entisöin ja korjaan sen siltä osin kuin pystyn. Sitten valokuvaan ja laitan sen man caveen esille.

Keräilijälle kokoelma ei ole koskaan täysi. Tietokonemuseo.net-sivustolle Tommiska on alusta lähtien kirjannut jokaisen uuden kokoelmaa kerryttäneen laitteen tiedot. Samaisella sivustolla Tommiska myös ilmoittaa seuraavia häntä kiinnostavia keräyskohteita.

– Pääosin mun keräily on sitä, että laitteita vain tulee vastaan ja jotkut jotenkin kiehtovat. Aika paljon saan niitä muilta keräilijöiltä.

”Alussa se oli luontaista hamstraamisen tarvetta"

Kiinnostus tietotekniikkaan lähti Tommiskan kohdalla 1980-luvun alkupuolella.

– Olen käyttänyt koneita oikeastaan niin kauan kuin niitä on ollut.

Koko työuransa tietokoneiden parissa työskennellyt Tommiska kertoo keräilyn alkaneen jo ensimmäisestä kosketuksesta laitteisiin.

– Silloin uuden laitteen hankkiminen vaati taloudellisista syistä vanhasta luopumisen. Heti kun mahdollisuus kuitenkin tuli, aloin hommata takaisin vanhoja koneitani.

– Alussa se oli ihan luontaista hamstraamisen tarvetta, että laittoi asioita sivuun.

Tommiskan periaate on, että määrällisesti ei mitään kannata kerätä, vaan ennemmin keräämisen ilosta.

Retrolaitteiden arvo

– Retrolaitteet ovat sillä lailla haastavia, että vasta pikku hiljaa niiden arvoa on alettu ymmärtämään, Tommiska kertoo.

Jos ostajaehdokas tulisi vastaan, ja pyytäisi tarjousta koko kokoelmasta, osaisi Tommiska heittää sopivan luvun. Sellaista tilannetta ei tosin ole ainakaan vielä tullut vastaan. Joitain ostotarjouksia on tullut, mutta tarpeeksi suurta summaa ei ole tarjottu – eikä Tommiskalla tosin ole motiivia myydäkään.

"Tarpeeksi suurta summaa" Tommiska ei paljasta.

– Sanotaan, että melkein kaikki on kaupan, kun hinnasta sovitaan. Mutta tämä ei ole sellainen aihe, jota aktiivisesti miettisin.

Tommiskalla on pitkä historia vakuutusyhtiöiden kanssa. Nykyisen vakuutusyhtiön kautta hän on saanut vakuutettua kokoelmansa rahasummaa vastaan.

– Jos talo palaisi, saisin niistä rahallisen korvauksen. Tietenkään mikään ei korvaisi menetettyä kokoelmaa.

Löytyykö joukosta tuttuja pelikonsoleita?