KKO: Wincapitassa huijattu ei saa korvauksia – oli korvausvaateidensa kanssa liikkeellä liian myöhään

Korkeimman oikeuden mukaan mies nosti Kailajärveä vastaan vahingonkorvauskanteen lokakuussa 2015. 

Mies pääsi Kailajärven kanssa sovintoon seuraavana vuonna, ja sovintosopimuksen mukaan mies haki korvausta Oikeusrekisterikeskuksesta – kuten muutkin huijauksessa rahansa menettäneet.

Oikeusrekisterikeskus kuitenkin hylkäsi miehen korvaushakemuksen vedoten siihen, että saatava oli vanhentunut. Vanhentumislaissa määritelty vanhentumisaika oli tässä tapauksessa kolme vuotta.

Mies nosti kanteen Suomen valtiota vastaan ja vaati korvausta. Pohjois-Savon käräjäoikeus ratkaisi asian miehen eduksi, mutta KKO arvioi asian toisin.

Lue myös: Uutissuomalainen: Wincapita-huijauksen uhrit odottavat yhä rahojaan – korvaushakemuksia jätetty 1400

KKO: sovinto ei sitonut

KKO arvioi perjantaisessa ratkaisussaan, ettei miehen Kailajärven kanssa laatima sovinto summineen sitonut Oikeusrekisterikeskusta. Valtiolle jätettyä hakemusta käsitellään KKO:n mukaan eri tavoin kuin kahden yksityishenkilön välistä sovintoa, vaikka sovinto olisi käräjäoikeudessa vahvistettu.

Näin ollen Oikeusrekisterikeskuksella oli KKO:n mukaan oikeus arvioida miehen anoman korvauksen mahdollinen vanhentuminen, vaikka asiasta oli tehty sovintosopimus.

KKO katsoo korvauksen vanhentumisajan alkaneen marraskuussa 2010, kun Kailajärveä vastaan nostetut syytteet tulivat käräjäoikeudessa julkisiksi. KKO huomioi myös, että Wincapita-rikosvyyhdistä oli uutisoitu aikanaan laajasti ja myös käräjäoikeus oli syytteiden tultua julki tiedottanut korvausvaatimusten esittämisestä.

– (Miehen) on pitänyt olla riittävästi selvillä Kailajärven menettelystä Wincapita-klubin toiminnassa selvittääkseen, onko hänelle aiheutunut siitä vahinkoa ja katkaistakseen tarvittaessa saatavansa vanhentumisen, KKO perustelee.

Koska mies oli KKO:n mukaan liikkeellä liian myöhään, valtiolla ei ollut korvausvastuuta.