Kirkon diakonian asiakasmäärä liki tuplaantunut koronan takia – Espoon piispa toivoo, että kriisi opettaisi kohtuullisuutta ja elämäntapojen muutosta

1:57
Seurakunnissa vietetään nyt jo toista koronan hiljentämää pääsiäistä – vuoden aikana diakonia-apua tarvitsevien määrä on kasvanut selvästi.

Korona on hiljentänyt myös kirkot ja seurakuntasalit, mutta ahdistus pandemiasta näkyy diakoniatyössä.

Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka kertoo, että yhteydenotot ovat lähes kaksinkertaistuneet. Yksinäisyys koettelee. Kirkolta haetaan sitä lohtua, jota viranomaiselta pitäisi anoa ja odottaa.

Piispa toivoo, että myös oppisimme jotain. Paluu kuluttavaan elämäntapaan ei ole vastuullista.

Espoon Suvelan kauniissa kappelissa on hiljaista. Piispa Kaisamari Hintikka kertoo, että seurakunnissa pyritään järjestämään tapahtumia sen verran, kun hallitus sallii.

Kirkkoa ei laiteta kiinni

– Lasten kerhot voivat kokoontua, kunhan ryhmät ovat pieniä. Ja jaamme myös lounaspaketteja. Kasteita, vihkimisiä ja hautajaisia järjestetään, mutta tietysti vain pienelle vierasjoukolle.

Kaikki jumalanpalvelukset hoidetaan nyt verkossa, Espoossa saa messun päätteeksi tulla kirkkoon ehtoolliselle se rajattu määrä seurakuntalaisia.

– Yritämme pitää kaiken niin normaalina kuin se on mahdollista. Yksinäisyys ja yhteisön puute on ihmisille raskasta. Monille seurakunta on perhe ja sitä kaivataan.

Apua ja lohtua ilman anomuksia

Piispaan mukaan yhteydenotot diakoniapalveluihin ovat monissa seurakunnissa lähes tuplaantuneet.

– Erityisesti aineellinen hätä näkyy, paljon kaivataan konkreettista apua ja neuvoja. Miten toimitaan työttömyyden äärellä, miten yhteiskunnan apua voi hakea.

Korona on myös kirkolle itselleen iso kysymys. Palaako maailma ennalleen? Mikä on se muutos? Muuttuuko myös jäsenkadon äärellä painiskeleva kirkko? Koronasta toipuminen kestää vielä pitkään sen jälkeen, kun itse tauti on taittunut.

Piispa Hintikka kertoo, että hän on pohtinut näitä kysymyksiä niin muiden piispojen kuin paikallisten kirkkoherrojen kanssa jo viime kesästä lähtien.

Myös kirkon on muututtava

– On pohdittava, mihin meillä on varaa, kun puhutaan vaikkapa seurakuntien kiinteistöistä. On panostettava siihen työhön, jota ihmiset odottavat ja löydettävä heidät, joiden hyväksi meidän on tehtävä työtä. He, jotka kaipaavat rinnalla kulkijaa ja apua.

Piispa puhuu osuvasti koronan kovasta valosta.

– Kun pandemia on ohi, on tärkeää, ettei silloinkaan jätetä yksin heitä, joihin koronan kova valo on pahiten osunut. Lapset, nuoret, perheet ja yksinäiset ovat ensimmäisenä mielessäni.

Mutta jos mikään ei muutukaan? Sanomalehdessä jo kyseltiin, saako ensi kesänä matkustaa ulkomaille. Palaako sama kulutushulluus vai voimme oppia kriisistä jotain sellaista, mikä olisi meille hyödyksi?

Paluu menneeseen olisi vastuutonta

– Toivon, että oppisimme kohtuullisuutta kaikessa. Miten paljon kulutamme, matkustamme, miten paljon haluamme ahnehtia kokemuksia. Sen odottaminen, että kaikki palaisi ennalleen ei ole realistista eikä vastuullista. Ihmiskunta maksaa nyt hintaa tiettyjen rajojen ylittymisestä.

– Meillä olisi nyt mahdollisuus tarkastella elämäntapojamme yksilöinä ja ihmisyhteisönä. Millä tavalla me voisimme jatkossa toimia vastuullisemmin, niin että tulevaisuus näyttäisi kriisin jälkeen toiveikkaammalta, pohtii Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja