Korona on hiljentänyt myös kirkot ja seurakuntasalit, mutta ahdistus pandemiasta näkyy diakoniatyössä.
Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka kertoo, että yhteydenotot ovat lähes kaksinkertaistuneet. Yksinäisyys koettelee. Kirkolta haetaan sitä lohtua, jota viranomaiselta pitäisi anoa ja odottaa.
Piispa toivoo, että myös oppisimme jotain. Paluu kuluttavaan elämäntapaan ei ole vastuullista.
Espoon Suvelan kauniissa kappelissa on hiljaista. Piispa Kaisamari Hintikka kertoo, että seurakunnissa pyritään järjestämään tapahtumia sen verran, kun hallitus sallii.
Kirkkoa ei laiteta kiinni
– Lasten kerhot voivat kokoontua, kunhan ryhmät ovat pieniä. Ja jaamme myös lounaspaketteja. Kasteita, vihkimisiä ja hautajaisia järjestetään, mutta tietysti vain pienelle vierasjoukolle.
Kaikki jumalanpalvelukset hoidetaan nyt verkossa, Espoossa saa messun päätteeksi tulla kirkkoon ehtoolliselle se rajattu määrä seurakuntalaisia.
– Yritämme pitää kaiken niin normaalina kuin se on mahdollista. Yksinäisyys ja yhteisön puute on ihmisille raskasta. Monille seurakunta on perhe ja sitä kaivataan.
Apua ja lohtua ilman anomuksia
Piispaan mukaan yhteydenotot diakoniapalveluihin ovat monissa seurakunnissa lähes tuplaantuneet.