Kirjailija Kaari Utrio kertoi Studio55.fi-lähetyksessä, miksei vanhusten kannata haikailla vanhoja hyviä aikoja.
Historiallisia romaaneja kirjoittava Kaari Utrio toteaa, ettei vanhusten asema ole koskaan ollut niin hyvä kuin se on nykyään.
– Ei yhtään kannata kaivata niin sanottuja vanhoja hyviä aikoja. Vanhoina hyvinä aikoina me olisimme olleet jo vainaita. Ja vähän nuorempina hyvinä aikoina meidän kuntomme olisi ollut paljon huonompi, lähes 70-vuotias Utrio sanoi.
Nykyajan vanhukset ovat hyväkuntoisia, ja heidän taloudellinen tilanteensakin on parempi. Ennen vanhukset joutuivat kerjäämään rahaa lapsiltaan tai kaukaisilta sukulaisilta, kuten veljen lapsenlapsilta.
– Vanhana suutarin leskenä olisimme käyneet kerjuulla. Pitäjän papilta olisi saatu kerjuupassi ja kierretty talosta taloon kerjäämässä, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa säilyä hengissä, Utrio kuvaili.
Kunnalliskotejakaan ei vielä ollut, koska niitä perustettiin vasta 1800-luvun lopulta alkaen. Pitäjät olivat niin köyhiä, ettei niillä ollut varaa perustaa kunnalliskoteja.
– Eli kyllä meidän tilanne tänä päivänä on todella hyvä. Kaiken sen valittamisen ja murheen keskellä täytyy muistaa, että elämme todellisessa ylellisyydessä, Utrio totesi.
Hän muistutti, että aika harva menneisyyden vanhus voi avata vesihanan, josta tulee kuumaa vettä. Vain nykyvanhus voi napsauttaa päälle sähkövalon, josta tulee sähköä enemmän kuin kaikista niistä kynttilöistä, joita hän on elämänsä aikana polttanut.
Klikkaa kuvaa ja katso päivän lähetyksestä, millaista isovanhemmuus oli ennen vanhaan.
Tällainen nainen oli Suomessa arvossaan menneinä aikoina
Tässä ammatissa toimivat Suomen ensimmäiset virkanaiset ja uraäidit
Tiesitkö tätä? Näin paljon nykynaisella ja 1700-luvun esiäidillä on yhteistä
Kureliivejä, imetyssarvia ja ulkonäköhuolia – Tällaista oli odotusaika entisajan Suomessa
Näin esiäitimme synnyttivät: Olisitko itse uskaltautunut samaan?
Suolikondomeja ja arsenikkia – Näin ehkäisy hoitui ennen vanhaan