Suosittu kirjailija Kaari Utrio kuvaa historiallisissa romaaneissaan naiskohtaloita eri aikakausina. Millaisia ominaisuuksia naisissa menneinä aikoina arvostettiin? Kuinka naisen asena muuttui iän myötä?
– Kaukana pohjolassa, maanviljelyn äärirajoilla, vanha yhteiskunta tasapainoili hengissä selviämisen rajoilla. Niissä oloissa niin miehen kuin naisen tärkein ominaisuus oli hänen työkykynsä. Ankarissa oloissa ei mitään niin arvostettu kuin rankkaa työntekoa, koska vain sen varassa yhteisö selvisi, Kaari Utrio kertoo.
Ahkeruutta arvostettiin jo lapsissa. Kauneus oli toki valttia tuolloinkin, muttei suinkaan morsiamen tärkein kriteeri.
– Pieni tyttö saattoi ansaita ympäristönsä arvostuksen ahkeruudella ja kuuliaisuudella. Nuoren naisen ulkonäöllä oli merkityksensä, mutta tärkeämpänä pidettiin hänen työkykyään, terveyttään ja mahdollisia myötäjäisiään, Utrio kuvailee.
– Lisääntymisikäisen naisen asema rakentui pitkälti hänen mahdollisen aviomiehensä mukaan. Lapsiluku myös vaikutti, hyvä synnyttäjä oli aina hyödyllisempi kuin huono. Luonnekin oli tärkeä. Vanhassa yhteiskunnassa hyvää naapuria arvostettiin.
Tämä oli vanhusten osa
Entisaikoina vanhuksia kunnioitettiin toisella tavalla kuin nykyisin. Elämänkokemusta omaavien, viisaiden vanhusten tiedot ja neuvot olivat yhteisössä arvossaan.
– Iäkkään naisen tilanteeseen yhteisössä vaikutti aivan oleellisesti hänen kykynsä jakaa kokemuksiaan, tietojaan ja taitojaan. Työkyky väheni mutta kokemus kasvoi. Vanhat naiset tekivät vähäarvoisia töitä, kuten kaitsivat lapsia tai eläimiä, mutta heidän neuvojaan ja muistiaan tarvittiin. Riippui sitten henkilöstä, kuinka hyvin hän osasi tuoda esiin tietojaan.
– Vanhusten neuvot olivat erityisen tärkeitä yhteisössä, joka oppi vain elämän kautta, kun ei ollut lukutaitoa eikä kirjojakaan. Kaikki tieto siirtyi vain ihmiseltä toiselle.
Studio55.fi/Milja Atu
Kuvat: Colourbox.com