Tuore kirja kuvaa Björn Wahlroosin viisi vuotta kestänyttä vasemmistokautta hyvin aktiiviseksi ajaksi. Wahlroos oli muun muassa vuonna 1970 pidätettynä Persian shaahin vastaisesta protestoinnista ja niskoittelusta poliisia vastaan. Wahlroos nähtiin usein kadulla vastustamassa Vietnamin sotaa ja vaatimassa yliopistoihin demokratiaa.
Björn Wahlroos - Epävirallinen elämänkerta -kirjassa kerrotaan, että Wahlroos oli jo aiemmin 16-vuotiaana ollut aktiivinen ruotsinkielisessä teinien koululaisliitossa ja teki puhujamatkoja yhdessä samanikäisen Leif Salménin kanssa. Vasemmistokaksikon aika teinipolitiikassa päättyi nopeasti, kun RKP-henkiset opiskelijat syrjäyttivät heidät teiniyhdistyksen johdosta. Wahlroos jatkoi teinipolitiikasta Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) pariin. Hänet laskettiin mukaan niin sanottuihin vähemmistökommunisteihin, joita kutsuttiin myös stalinisteiksi ja taistolaisiksi.
Kirjan mukaan syyskuussa 1973 Wahlroosin suunta muuttui. Hän piti puheen ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun, Hankenin, opiskelijaedustustossa. Wahlroos ilmoitti, ettei ollut enää kommunisti.
– Hän kertoi uskonsa aatteeseen horjuneen ja kääntyneen kohti liberaaleja suuntauksia. Edustajistolle jättämässään, lauserakenteiltaan polveilevassa eroanomuksessa Wahlroos kirjoitti, ettei voinut jatkaa luottamustehtävässä, jottei pettäisi hänelle edustajistovaaleissa äänensä antaneita vasemmistomielisiä, kirjassa kerrotaan.
Eroanomuksessa Wahlroos mainitsi hieman erikoisesti Ruotsin uuden kuninkaan Kaarle XVI Kustaan, joka oli noussut valtaan muutama päivä aikaisemmin. Wahlroosin sympatiat Ruotsin kuningasta kohtaan käyvät selvästi ilmi kirjasta.
Wahlroos totesi myöhemmin Helsingin Sanomien haastattelussa löytäneensä aukkoja Marxin teoriasta. Wahlroosin mukaan hyödykkeen arvo ei synny sen tuottamiseen käytetystä työstä vaan arvon määräävät markkinat.
Kirjassa Wahlroosin vasemmistovaiheita kommentoiva Bo Hintze arvelee syyksi vasemmistoradikalismin hylkäämiselle sitä, että Wahlroos ei pitänyt taistolaisuutta keinona päästä yhteiskunnalliseen eliittiin. Myös nykyinen europarlamentaarikko arvelee huolta tulevaisuudesta pääsyyksi taistolaistarinan lopulle. Torvalds uskoo myös, että Björnin isän, vaikutusvaltaisen kansliapäällikön ja talouselämän vaikuttajan , pojalleen antaman taloudellinen tuki edesauttoi myös osaltaan kommunismin hylkäämistä.