Jare Tiihonen kertoo uudessa JHT – Missio vai mielenrauha -kirjassa, miten hänen viimeisille keikoilleen suunniteltu lava olikin painavampi kuin sen alun perin piti olla.
Jare Tiihonen lopetti uransa rap-artisti Cheekinä Lahden mäkimonttuun kahdella keikalla elokuussa 2018.
Tiihosesta julkaistiin 3. syyskuuta kirja nimeltään JHT – missio vai mielenrauha (WSOY), jonka on kirjoittanut Oskari Saari. Kirjassa Tiihonen palaa Lahden mäkimontun keikkojen järjesteltyihin.
Noin kaksi kuukautta ennen h-hetkeä hän kokousti järjestelyistä vastaavan Fullsteamin kanssa. Palaverissa kävi ilmi, että keikat eivät tule onnistumaan mäkimontussa, sillä lava olisi moninkertaisesti painavampi kuin mitä sen oli alun perin arvioitu olevan. Insinööritoimiston mukaan montussa silloin sijainnut maauimala ei kestäisi lavan painoa.
Lue myös: Jare Tiihonen paljastaa kirjassa, miksei lähtenyt mukaan Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaan
Kirjassa Tiihonen kertoo, miten hänelle ehdotettiin keikkapaikaksi Launeen perhepuistoa Lahdessa.
– Minulle se ei tarkoittanut mitään muuta kuin että oli aika ryhtyä hommiin. Mielestäni perhepuisto oli naurettava ajatus. Miksi veisin urani päätöskeikan sinne? Tai miksi veisin sen ylipäätään mihinkään muualle kuin sinne, missä se piti järjestää, eli Lahden mäkimonttuun, Tiihonen kertoo kirjassa.
Lue myös: Podcast: Jare Tiihonen parisuhteestaan: "Se on sitä samaa onnea ja rauhaa, jolle oli tilaa nyt"
Tiihonen sanoo kirjassa keksineensä ratkaisun muutamassa minuutissa ja soittaneensa kaverillensa, jolla on maanrakennusyritys.
– Sanoin hänelle, että nyt pitäisi purkaa Lahden maauimala ja laittaa siihen betonia tilalle. Rakentaisin siihen myöhemmin uuden, hienomman uimalan. Halusin siis tietää, paljonko maksaisi purkaa maauimala, valaa siihen betoni, rakentaa lava, purkaa lava, tehdä betoniin reikä ja rakentaa uusi uimala vanhan tilalle, Tiihonen sanoo kirjassa.
Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista. Pohdintojen ja kriisipalaverien jälkeen lavan pistekuorma keksittiinkin jakaa niin, että maauimala kestäisi sen painon.
– Jouduimme valamaan jonkin verran uutta betonia, mutta miljoonan euron sijasta selvisimme muistaakseni noin 50 000 euron lisäkustannuksilla. Viimeinen kivi oli käännetty vasta nyt, Tiihonen toteaa kirjassa.