Jean-Christophe Brisard ja Lana Parshina: Hitlerin kuolema ja neuvostoarkistojen salaisuudet (Otava 2018). Suomennos Ville Keynäs.
Hitlerin viimeiset päivät bunkkerissa Berliinissä ja siellä tapahtunut itsemurha 1945 ovat varsin hyvin dokumentoituja tapahtumia eikä tämäkään kirja tuo sinällään kovin paljon uutta tietoa tapahtumiin. Kirjan merkittävintä antia on neuvostoarkistoihin aikoinaan kätkettyjen Hitlerin väitettyjen ruumiinosien (hampaiden ja kallonpalan) tutkiminen.
Mielenkiintoisia ovat myös kuvailut siitä, kuinka Stalin yritti pimittää tietonsa Hitlerin ruumiin löytämisestä länsivalloilta heti sodan päätyttyä. Käynnissä oli tuolloin varsinainen disinformaation, valeuutisten ja sumutuksen taidonnäyte ihan samaan tyyliin kuin mitä Venäjä nykypäivänäkin tekee.
Kirjassa valotetaan myös hyvin, kuinka useat Neuvostoliiton tiedustelupalvelut kilpailivat siitä, mikä organisaatio sai parhaiten tietoa Hitlerin viimeisistä päivistä ja ruumiista.
Käytettiinkö asetta vai myrkkyä?
Yksi kirjan peruskysymyksistä on se, tappoiko Hitler itsensä aseella vai myrkyllä vai molemmilla. Asia oli neuvostoliittolaisille tärkeä, sillä he katsoivat, että kunnon sotilas ampuu itsensä ja vain pelkurit käyttävät myrkkyä. Siksi ajatus siitä, että Hitler olisi tappanut itsensä vain myrkyllä, kiehtoi etenkin Stalinia.
Tiedot myrkyn ja aseen tai molempien käytöstä vaihtelivat sen mukaan, mitä kukin bunkkerissa ollut kertoi kuulusteluissa. Lopullista totuutta ei tämäkään kirja löydä.
Kirjan tekijät pääsevät useisiin Neuvostoliiton arkistoihin tutustumaan asiaa koskeviin dokumentteihin ja oletettuun Hitlerin hammaskalustoon sekä oletettuun kallonkappaleeseen.