Saksan hirmuvaltiaan Adolf Hitlerin kuolemasta on kulunut tänään tasan 75 vuotta. Hitler tappoi itsensä ja edellisyönä naimisiin kanssaan menneen Eva Braunin syvällä maan alla Berliinissä Neuvostoliiton joukkojen piirittämänä.
Adolf Hitler kuoli oman käden kautta toisen maailmansodan loppupuolella 30.4.1945 hänen ymmärrettyään hävinneensä sodan. Vihollisjoukot piirittivät Berliiniä. Saksa oli nujerrettu täysin.
Neuvostoliitto oli voittanut liittoutuneiden kilpajuoksun Berliiniin, ja punaisten joukot olivat vappuaattona 30.4.1945 jo Berliinin keskustassa. Pakoon ei enää päässyt, vaikka Hitler olisi sitä halunnutkin.
HIstoriankirjoituksesta selviää, että pako ei ollut vaihtoehto. Saksalaisten oli voitettava tai kuoltava.
Dramaattinen hetki kahdeksan metrin syvyydessä
Hitlerin kanssa Uuden valtakunnankanslian puutarhan alle kaivettuun bunkkeriin kahdeksan metrin syvyyteen linnoittautuneet neuvonantajat olivat jo maaliskuussa halunneet Hitlerin poistuvan Berliinistä. Hitler oli kieltäytynyt jyrkästi.
Nyt saartorengas oli jo liian kireä. Pakoon ei päässyt.
Hitler oli tiennyt tämän jo pitkään, ja viimeinenkin toivo sodan voittamisesta oli kadonnut kahdeksan päivää aikaisemmin.
Tällöin Hitler kuuli sodanjohdoltaan, että vastaisku pohjoisesta Berliiniä lähestyvien neuvostojoukkojen kimppuun ei tulisi onnistumaan. Miehiä tai voimia ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi. Ja vaikka olisikin ollut, niin Neuvostoliitto lähestyi myös idästä ja etelästä.
Uutisen lopullisuus ja sen syöpyminen Hitlerin mieleen on kuvattu hienosti vuonna 2004 julkaistuun Perikato-elokuvaan. Vapiseva Hitler saa hallitsemattoman raivokohtauksen ja haukkuu tärkeimmät miehensä pataluhaksi.
Historiankirjoituksen mukaan Hitler lausui tuolloin ääneen sanat: Sota on hävitty.
– Mutta jos te hyvät herrat luulette, että jätän Berliinin, erehdytte. Mieluummin ammun vaikka kuulan kallooni, Helsingin Sanomat kirjoittaa hänen sanoneen.
Hyvästeli bunkkerin väen
Tiedot Hitlerin kuolinpäivästä todistavat, että aikomus oli vakaasti harkittu ja bunkkerissa yhä olleiden tiedossa.
Hitler oli edellisenä yönä mennyt naimisiin pitkäaikaisen naisystävänsä Eva Braunin kanssa. Alle vuorokautta aiemmin, neljältä aamuyöllä, hän oli kirjoittanut testamenttinsa.
Vihkimisen jälkeen hän niin ikään valvoi lähes aamuun asti.
Kuolinpäivänsä iltapäivällä herättyään hän tapasi natsipuolueen kansliapäällikkö Martin Bormannin ja söi sen jälkeen lounaaksi spagettia. Sitten hän ja Braun hyvästelivät bunkkerin henkilökunnan, paikalla olleen propagandaministeri Paul Goebbelsin perheen, Bormannin, sihteerit sekä joukon upseereja. Sitten kaksikko vetäytyi HItlerin työhuoneeseen.
Hitlerin henkilökohtainen palvelija Heinz Linge löysi jonkin aikaa myöhemmin ruumiit. Linge kertoi myöhemmin haistaneensa oven avattuaan karvasmantelin, jonka tuoksu on merkki vetysyanidista.
Hitlerit istuivat molemmat sohvalla, Eva vasemmalla, Adolf oikealla. Hitlerin oikeassa ohimossa oli vertavuotava ampuma-aseen haava.
Evassa ei näkynyt haavoittumisen merkkejä, joten Linge oletti hänen kuolleen syanidimyrkytykseen.
Heidän ruumiinsa poltettiin Hitlerin tarkkojen ohjeiden mukaisesti. Osittain tuhoutuneet ruumiit siirrettiin pommin tekemään kuoppaan puutarhassa.
Ruumiit Neuvostoliiton haltuun
Uutinen kuolemasta levisi pian bunkkerissa olleiden kautta, ja muun muassa Yhdysvalloissa siitä kerrottiin 2.5.1945.
Tieto Hitlerin kuolemasta levisi kahdessa päivässä ympäri sodan runteleman maailman.
Neuvostoliiton SMERS-erikoisyksikkö sai tehtäväkseen paikantaa Hitlerin ruumis, ja palaneet jäännökset löytyivätkin Valtakunnankanslian puutarhaan kaivettuna.
Neuvostoliiton 16.5.1945 julkistaman raportin mukaan kuolinsyyksi kerrottiin syanidimyrkytys. Puuttuva tieto ampumavammasta kylvi osaltaan siemeniä myöhemmin levinneille vaihtoehtoisille kertomuksille tapahtumista.
Salaliittotarina esimerkiksi Hitlerin kuoleman lavastuksesta ja paosta Argentiinaan saivat lopullisen sinetin kaksi vuotta sitten, ranskalainen tutkijaryhmä julkisti vertaisarvioidun tutkimuksensa Hitlerin kuolemasta. He olivat saaneet vihdoin luvan tutkia Hitlerin hampaat.
– Hampaat ovat aidot, epäilykselle ei ole sijaa. Tutkimuksemme todistavat, että Hitler kuoli 1945, professori Philippe Charlier sanoi tuolloin uutistoimisto AFP:lle.
Neuvostoliiton arkistotiedot kertovat, että Hitlerien ruumiit haudattiin Magdeburgin kaupunkiin merkitsemättömään hautaan asvaltin alle.
Vuonna 1970 alue hautapaikkoineen oli siirtymässä Itä-Saksan hallituksen hallintaan, ja KGB:n johtaja Juri Andropov määräsi ruumiit tuhottavaksi.
KGB:n ryhmä kaivoi ruumiit ylös ja poltti ne 4.4.1970. Tuhkat siroteltiin Saksan halkaisevaan Elbe-jokeen.