Kirja-arvio: Vierastaustainen, vallankumouksellinen Maamme

Sakari Ylivuori: Paavi ja sulttaani. Ja muita myyttejä Maamme-laulusta. Aviador. 2019. 177 s.

Fredrik Pacius sävelsi Maamme-laulun kahdessa päivässä keväällä 1848.

Lähes alusta saakka Paciusta ja hänen kaikkien tuntemaa sävellystä on pidetty ei-riittävän-suomalaisena.

Sibeliuksen kuoroteoksista väitellyt nelikymppinen Sakari Ylivuori purkaa hersyävän hauskassa kirjassaan asiantuntevasti ja lähteisiin nojaten useita myyttejä Maamme-laulusta.

Samalla hän punoo kerrontaansa sävellyksen ja sen sanoituksen erottamattoman roolin kansallisessa ja suomalaiskansallismielisessä kulttuurissa, politiikassa, mentaliteetissa – ja väärinkäsityksissä.

Myyteistä ehkä tunnetuin ja sitkein, ja johon on vedottu tälläkin vuosituhannella eduskuntakeskustelua myöten, on sävellyksen tausta saksalaisessa kansanlaulussa.

Maamme ei ole johdettu saksalaisesta kansanlaulusta tai kapakkarallatuksesta, jossa mainitaan kirjan nimikkeessäkin olevat paavi ja sulttaani.

Plagiointihuhut saivat Paciuksen liikkeelle

Sävellys siirtyi täältä Saksaan ensin ilman tietoja säveltäjästä. Pacius itse halusi korjata asian, kun plagiointihuhut levisivät Suomessa, myös ilkeämieliset sellaiset. 

Saksalaisena sitä on pitänyt tämän arvion kirjoittajakin. En pidä enää. Kiitos sivistämisestä.

En ollut myöskään tullut edes ajatelleeksi, että Maamme-laululla ei ole virallista, lain määrittelemää asemaa ja käyttöohjetta siniristilipun ja leijonavaakunan tapaan. Tätäkin Ylivuori nasevasti käsittelee, ja mistä esimerkiksi eduskunnassa on keskusteltu.  

Musiikki-ihmisten parissa Maammen alkuperä ei toki ole mikään suuri uutinen, ellei sitten kuulu heikkiklemetti-koulukuntaan.

Klemetti oli keskeinen musiikkivaikuttaja Suomessa vuosikymmeniä viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla.

Heikki Klemetin kansallismielinen ristiretki

Klemetti oli erittäin suomalaiskansallismielinen, jolle Saksassa syntynyt säveltäjä ei nyt vain voinut olla riittävän suomalainen tekemisineen, varsinkaan kun oli saanut aikaan Maamme-laulun asemaan nousseen kansallisen ikonin. Klemetti halusi Maamme-laulun tilalle sanoittamansa Oi kallis Suomenmaan.

Paitsi että Klemetti yritti neliöidä Maamme-laulua esimerkiksi yllä mainitun Paavi ja Sulttaani -hoilotuksen ympyrään, hänellä oli varsin originelleja näkemyksiä suomalaisesta merenkulun historiasta.  

Hänen fantastisen (sanan mielikuvitusmerkityksessä) ajatuksen laukan mukaan Suomella oli muinaisuudessa suuri menneisyys, jota sitten oli haluttu omin voimin painaa alas.

Ja jos hänen Kalevala-tulkintaansa olisi luottaminen, pohjoisilla vesillämme liikkui ammoin suuria aluksia, joissa oli vähintään kymmeniä soutajia kahdessa kerroksessa. Jäänteitä tällaisista Välimeren historiasta ja Asterixeista tutuista laivoista ei ole toistaiseksi löytynyt raukoilta vesistöiltämme ja rajoiltamme.

Paciuksen ja Maamme-alun karkeaan tai hienovaraisempaan kampittamiseen ovat osallistuneet Klemetin lisäksi niin säveltäjä Axel Gabriel Ingelius, puolue Kansallinen kokoomus, kuin kiihkeän kansallismieliset opiskelijat, ja monen monituiset nettikommentoijat.

Kokoomus monen muun ohella on halunnut Maamme-lauluksi Maamme-laulun paikalle Jean Sibeliuksen Finlandian. Tätä Finlandian kansallislauluksi ajamista kuin käärmettä pyssyyn Ylivuori myös käsittelee analyyttisesti.

Hänen mukaansa Sibelius itse ei ollut innostunut hymninsä sanoittamisesta. ”Ei sitä ole tarkoitettu laulettavaksi.” Vei myös vuosikymmeniä, ennen kuin sitä ryhdyttiin yleisesti laulaa.

Kolmas tekijä sen kansallislaulun asemaa koskien ovat tekijänoikeudet, jotka koskevat Finlandiaa vuoteen 2027 saakka, sanoitus vuoteen 2032. Eli sitä ei voisi soittaa ja laulaa ilman lupaa ja korvauksien maksamista.

Se ei ole virolainen

Maamme ei ole myöskään virolainen.

Tästä käytävää verbaalista ja kansallista itsetuntokähinää Ylivuori tuo mainiosti esiin esimerkein jääkiekon yhteydessä. Netin keskustelupalstoilla(kin) kun jotkut pitävät sitä virolaisena, mikä tarkoittaa, ettei meillä olisi mitään juuri ja vain meille kuuluvaa. 

1848 oli paitsi Maamme-laulun, myös yleisen poliittisen ja aatteellisen kuohunnan vuosi Euroopassa, ”hullu vuosi”. Paciuksen sävellys oli osa tätä Suomessa venäläisviranomaisia epäilyttävää liikehdintää.

Historian professori emeritus Matti Klingen mukaan Maamme-laulu pyrki sanoillaan osoittamaan Pietariin Romanovien tsaarisuvulle, että suomalaiset, erityisesti ylioppilaat, ovat kyllä lojaaleja alamaisia.

Maamme-laulun vallankumouksellisuus

Tottahan on, etteivät kansallislaulumme sanat kiihota ketään barrikadeille, ellei sitten heikkenevän luonnon monimuotoisuuden puolesta. Mutta, pihvi on toisaalla. Sävellyksenä se on ’antiklingeläinen’.

Ylivuoren mukaan sävellyksen melodia nimenomaan on tuttu vallankumouksellisista ja kuningasvaltaa vastustavista lauluista. Laulun alkunuotit ovat hänen mielestään selkeä ja tietoinen viittaus muuhun kuin harmittomaan isänmaallisuuteen, eli tuon ajan tuttuihin vallankumouslauluihin.

Pacius ”laulatti” Maammea myös masurkkana, puolalaisena kansantanssina. Poliittiselta valtiokartalta hävinneessä Puolassakin kuohui 1848. Hienovaraista poliittisen viestin kalibrointia.

Kirjansa lopussa Ylivuori pohtii myös Yhdysvalloissa käytävää kulttuurikiistaa kansallislaulusta ja polvistumisista urheilutapahtumissa.

Presidenttinä ollessaan Donald Trump repi golfpelihousunsa, kun eri ammattilaissarjoissa ryhdyttiin polvistumaan rasismin vastaisena eleenä.

Yhdysvaltain kultuuririita Tähtilipusta

Trumpia riepoi nimenomaan eleen yhteiskunnallinen ja hänen monien äänestäjiensä maailmankuvaa vastaan oleva viesti, ei ensi sijaisesti se, että siellä laki määrää kuinka kansallislaulun soidessa itse kunkin tulee olla ja käyttäytyä, toisin kuin täällä härmässä.

The Star-Bangled Banner on pyhän asemassa niin kutsuttujen perustajaisien tapaan. Sen melodia on alun perin ulkomaalaisen, britin, säveltämä. Sen sanoitus vuodelta 1814 viittaa muun muassa orjien saastaisiin jalanjälkiin, kun valkoiset yhdysvaltalaiset sotivat Britanniaa vastaan vapauden lipun alla.

Alun perin Tähtilipun melodia on englantilaisen, ”viiniä ja rakkautta ylistäneen” gentlemannikerhon illanviettojen jäykistelystä vapaamman osan lähtölaukauslaulu The Anacreontic Song.

Koskaan ei tiedä, mitä jälkipolvet keksivätkään.

Pacius muuten oli (1809-1891) syntyjään Hampurista, ja muutti Helsinkiin 1834. Hän vietti suuren osan elämästään täällä luoteisessa Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Paciuksen hautapaasi on Hietaniemessä.

Mutta ilmeisesti kerran saksalainen, aina saksalainen – tai yleensä ulkomaalainen. Wikipediakin esittelee hänet saksalaisena.

Tuleepahan tästä eteenpäin kuunneltua entistä tarkemmin miten, missä ja milloin Maamme lauletaan, ja Finlandia soi.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja