Sakari Ylivuori: Paavi ja sulttaani. Ja muita myyttejä Maamme-laulusta. Aviador. 2019. 177 s.
Fredrik Pacius sävelsi Maamme-laulun kahdessa päivässä keväällä 1848.
Lähes alusta saakka Paciusta ja hänen kaikkien tuntemaa sävellystä on pidetty ei-riittävän-suomalaisena.
Sibeliuksen kuoroteoksista väitellyt nelikymppinen Sakari Ylivuori purkaa hersyävän hauskassa kirjassaan asiantuntevasti ja lähteisiin nojaten useita myyttejä Maamme-laulusta.
Samalla hän punoo kerrontaansa sävellyksen ja sen sanoituksen erottamattoman roolin kansallisessa ja suomalaiskansallismielisessä kulttuurissa, politiikassa, mentaliteetissa – ja väärinkäsityksissä.
Myyteistä ehkä tunnetuin ja sitkein, ja johon on vedottu tälläkin vuosituhannella eduskuntakeskustelua myöten, on sävellyksen tausta saksalaisessa kansanlaulussa.
Maamme ei ole johdettu saksalaisesta kansanlaulusta tai kapakkarallatuksesta, jossa mainitaan kirjan nimikkeessäkin olevat paavi ja sulttaani.
Plagiointihuhut saivat Paciuksen liikkeelle
Sävellys siirtyi täältä Saksaan ensin ilman tietoja säveltäjästä. Pacius itse halusi korjata asian, kun plagiointihuhut levisivät Suomessa, myös ilkeämieliset sellaiset.
Saksalaisena sitä on pitänyt tämän arvion kirjoittajakin. En pidä enää. Kiitos sivistämisestä.
En ollut myöskään tullut edes ajatelleeksi, että Maamme-laululla ei ole virallista, lain määrittelemää asemaa ja käyttöohjetta siniristilipun ja leijonavaakunan tapaan. Tätäkin Ylivuori nasevasti käsittelee, ja mistä esimerkiksi eduskunnassa on keskusteltu.
Musiikki-ihmisten parissa Maammen alkuperä ei toki ole mikään suuri uutinen, ellei sitten kuulu heikkiklemetti-koulukuntaan.
Klemetti oli keskeinen musiikkivaikuttaja Suomessa vuosikymmeniä viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla.