Kirja-arvio: Verot rahvaan maksettaviksi

Niin kauan kuin ihmisyhteisöt ovat olleet jonkinlaisen johtajan ympäröimiä yhteisöjä, meitä on verotettu tavalla tai toisella. Aluksi puhuttiin lahjoista, joita alemmat antoivat ylemmille mutta melko pian verotus eri muodoin on muuttunut hyvinkin järjestelmälliseksi. 

Helsingin yliopiston Suomen ja Venäjän historian dosentti Antti Kujala on kirjoittanut varsin yksityiskohtaisen kirjan verotuksen historiasta. Kirjassa käydään läpi maita Japanin ja Kiinan kautta Pohjolaan, Keski-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Aikajana käsittää paikoin lähes tuhat vuotta. Tietoa on siis tarjolla kohtuulliseen tiiviissä paketissa niin paljon, että kirjoittajan mahdollinen sanoma jää lukuisien yksityiskohtien alle. Tätä ongelmaa paikkaa sentään lopun hyvä tiivistelmä. 

Verot rahvaan maksettaviksi

Verotuksen historia kertoo siitä, että verot näyttävät olevan pääasiassa tarkoitettu rahvaan maksettaviksi. Koska aateliset tai muut ylhäiset hankkivat kuninkaille sotilaita tai toimivat virkamiehinä, heidät oli enemmän tai vähemmän vapautettu veroista. 

Samanlaista on myös nykyaikana. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kaikkein eniten ansaitsevat (tai tuloja sijoituksista saavat) maksavat yleensä prosenteissa selvästi vähemmän veroja kuin niin sanotut tavalliset ihmiset. Sama ilmiö on näkyvissä myös Suomessa ja muissa maissa. 

Historian aikana verotus ei yleensä ole ollut täysin mielivaltaista vaan eräänlainen sopimus rahvaan ja hallitsijoiden välillä. "Sopimuksen" sisältöön on aina kuulunut tietynlainen vaihtokauppa: maksan veroja, jotta saan rahojeni eteen jotain palveluksia.

Aiemmin tuo palvelus on voinut olla sotilaallista suojaa, nykyisin enemmänkin sosiaaliturvaa tai muuta vastaavaa. Hyvä kysymys kuuluukin, kuinka nykyajan veronvälttelijät ja veroparatiisien asiakkaat murentavat tätä sanomatonta sopimusta. Toisaalta täytyy muistaa, että veronkierto ei ole mikään uusi ilmiö. Aikanaan talonomistajia yritettiin verottaa ikkunoiden lukumäärän mukaan, mikä johti ikkunoiden muuraamiseen kiinni. 

Britannia ja Ranska verotuksen historiassa

Kirjassa on varsin hyvin verrattu Britannian ja Ranskan erilaisia verotuskäytöntöjä, joiden taustalla on ollut vallan jakautuminen. 

Britanniassa 1680-luvun lopulta lähtien parlamentti määräsi verotuksesta ja se joutui jatkuvien sotien takia määritellemään verotuksen tasoa ja lainanottoa. Velka paisui huomattavasti mutta koska eliitillä oli hallussaan valtion velkapapereita (eli tulevia verotuloja), eliitin ei kannattanut horjuttaa järjestelmää. Valtionvelka loi Kujalan mukaan Britanniaan kehittyneet luotto- ja pääomamarkkinat. Tämä puolesta auttoi Britannian noususussa teolliseksi maailmanmahdiksi. 

Ranskassa ei ollut puolestaan brittityyppistä parlamenttia ja valta oli hajautettu. Eliitillä ei ollut luottamusta järjestelmään ja Ranska menikin konkurssiin useita kertoja, kun maan velat jäivät maksamatta. Sama kohtalo oli toistuvasti myös Espanjalla. 

Argentiina on tuhonnut taloutensa moneen kertaan 

Kirjassa kerrotaan nykyisistä veroparatiiseista ja niin sanotuista epäonnistuneista valtioista. Surullinen esimerkki on Argentiina, joka oli vielä 1913 maailman kymmenen rikkaimman maan joukossa mutta sittemmin toistuvat talouspoliittiset epäonnistumiset ovat suistaneet maan talouden kurjuuteen. 

Vuonna 2001 Argentiinan julkinen velka oli 64 prosenttia BKT:sta eli hieman alempi kuin Suomella nyt. Argentiinassa noin suuri velka suisti kuitenkin maan talouden alamäkeen, kun taas Suomessa velkaa pidetään vielä hallittavana. Japanissa tämä sama velkasuhde on muuten 266 prosenttia. 

Välilliset verot lisääntyvät

Kirjassa käydään myös varsin informatiivisesti läpi Suomen verohistoriaa koko itsenäisyyden ajalta. Suurena linjana Suomessa, kuten muissakin länsimaissa, on ollut verotuksen progression väheneminen.

Esimerkiksi tuotteista ja palveluista maksettava arvonlisävero on yhtä suuri ihmisen tuloista riippumatta, joten vähemmän ansaitsevat maksavat sitä suhteessa tuloihin rikkaita enemmän. Tätä kutsutaan regressiivisyyden lisääntymiseksi.

Pääomatuloista maksetaan Suomessakin tasaveroa ja koska rikkain prosentti veronmaksajista kykenee ottamaan tuloista valtaosan pääomatuloina, on heidän verotuksensa tuloihin nähden kevyttä. 

Verotuksessa riittää ihmettelemistä

Antti Kujala haluaa ottaa jonkin verran kantaakin. Pienten valtioiden verotuksesta puhuessaan hän ihmettelee, kuinka ihmiset ovat hyvinkin tiukkoja, kun puhutaan niin sanotuista hyvinvointipalveluja käyttävistä vapaamatkustajista mutta samaa tuohtumusta ei tunneta, kun puhutaan sotilasmenoista tai maataloustuista. 

Kujala arvostelee myös uusliberalistien opinkappaletta valtion toimintojen kutistamisesta, koska valtiolla ei olisi myönteistä roolia talouskasvussa. Kujala muistuttaa, että ilman valtioiden koulutus- ja infrastruktuuripanostuksia monen korkean teknologian yrityksen toiminta ei olisi mahdollista. 

Voudintileistä veroparaatiiseihin -kirja on kiehtovaa ja mielenkiintoisesta näkökulmasta kirjoitettua historiankirjoitusta. Kirja antaa myös perspektiiviä nykypäivän verouutisiin. Verotus näyttää olevan jatkuvaa kiistelyä oikeudenmukaisuudesta, jonka merkitys eri ihmisryhmille on hyvin erilainen. Suomessakin osa rikkaista ihmisistä sanoo olevansa "nettoveronmaksajia", jolla tarkoitetaan yleensä verojen välttelyn hyväksymistä siksi, että kyseiset yksilöt maksavat jo lähtökohtaisesti niin paljon veroja. 

Maailman valtiot eivät ole nousseet ja kaatuneet välttämättä erilaisten hallitsijoiden sotilaallisen kyvykkyyden takia vaan myös sen mukaan, kuinka paljon rahaa – siis verorahaa tai sellaiseksi ymmärrettävää ryöstettyä omaisuutta – on kirstuissa kulloinkin ollut. Aivan kuten nykyisin Kansainvälinen valuuttarahasto ottaa konkurssiin menossa olevat valtiot hallintaansa, ennen tällaiset valtiot joutuivat naapurimaiden tai kansainvälisten imperiumien vallan alle.