Jukka Pakkanen: San Siron uneksija. Aviador. 2018. 122 s.
Muistan vieneeni lähes kolme vuosikymmentä sitten eräälle ystävälleni synttärilahjaksi Jukka Pakkasen kirjan San Siron uneksija. Omiin jalkapallokirjakokoelmiini se ei tuolloin päätynyt, sillä kirjasta otettiin vain yksi painos, ja lahjakirjan löysin antikvariaatista. (Saattoi olla Hiltunen Sofiankadulla Senaatintorin kyljessä).
Nyt on oma opus. Pakkasen Uneksija on ylistyslaulu jalkapallolle, rakkaudentunnustus milanolaiselle Interille, mutta erityisesti murtuneille haaveille, särkyneille sieluille, muistoille, uskollisuudelle, ja ehtymättömälle, kyseenalaistamattomalle sitoutumiselle sinimustaan väriyhdistelmään. Ihmisille pallon ja kirkkaiden kenttävalojen varjoissa.
San Siro, tai nykyään Giuseppe Meazza, on milanolaisten suurseurojen Interin ja Milanin 80 000 katsojan stadion, yksi maailman kuuluisimmista.
Kirjan uuteen painokseen on lisätty alkusanat ja loppuun luku Jalkapalloelämäni, josta kuuluu Pakkasen tuttu rauhallisensyvä puhe- ja ajatusääni.
Inter on tekosyy kaipaukselle isästä
Fausto Lombardi -niminen henkilö pyysi Interin eli FC Internazionalen seuralehteä lukevia muistelemaan kokemuksiaan ja tarinoitaan seurasta. Kirjoittajat eivät niinkään kerro voitoista ja maallisesta kunniasta. Pakkasen fiktio, lyhytproosa, on etupäässä surumielistä, elämän kynsimää.
Kertomus Bruno Vandellista Melegnanosta on suosikkini, ja riipaisevan neorealistinen. ”Tämän tarinan pääosassa ei ole Inter vaan minun isäni; Inter on vain tekosyy sen kertomiseen.”