Kirja-arvio: AS Roman kannattajasta Rooman kuninkaaksi

Francesco Totti on harvinainen pelaaja. Hän pelasi samassa seurassa, lapsena ja nuorena ”romanistana” kannattamassaan, AS Romassa koko pitkän ammattilaisuransa. Totti pelasi viimeisen ottelunsa nelikymppisenä.

Kysyntää oli supertähtien galácticos-kauden Real Madridia myöten, jos on uskominen Tottin omaelämäkertaa, jota on myös kirjoittanut urheilulehti La Gazzetta dello Sportin toimittaja Paolo Condó. Kirja perustuu Tottin lisäksi monen hänen läheisen – perheessä ja jalkapallossa – henkilön muisteluihin.

Totti on kertomuksensa ansainnut

Serie A:ssa kannatan AS Romaa, mutta seurafanitusta merkittävämpää tämän arvion kirjoittajalle on Tottin uskollisuus seuralleen, kuin Paolo Maldinin AC Milanilleen.

Pelaajan ura on työputkena lyhyt ja vakaville vammoille altis. Seuran vaihtaminen suuremman palkkion ja peliajan kannalta on ymmärrettävää, joskin huippupelaajien palkat ja palkkiot ovat mielestäni karanneet käsistä, ne ovat summiltaan rivoja.

Miksi Totti ei lähtenyt Real Madridiin?

Tottikin (s. 1976) olisi ansainnut useita miljoonia euroja enemmän Romaa vielä suuremmassa seurassa. Ei hän tosin nytkään elä perheineen köyhyydessä, ja ilmaisten lounaiden ja tuoremehujen (Totti sanoo olevansa absolutisti) tarjoajia riittää loppuelämäksi.

Taitojensa ja pelinäkemyksensä puolesta Totti olisi ollut kotonaan missä seurassa tahansa. Hän oli aikakautensa yksi parhaista. Mutta olisiko hän menestynyt muualla?

Jotkut pelaajat eivät sopeudu uusiin ympyröihin. Olisiko loputtomien menestysodotusten Madrid ollut oikea paikka? Emme koskaan tiedä. Totti ei ole kielitaitoisimpia pelaajia. Hän itsekin pohtii kirjassaan sopeutumista mahdolliseen uuteen seuraan avoimesti, ja puhuu ”haparoivasta espanjasta”.

Jalkapalloseura on kuitenkin identiteettiyhteisö, faneille mutta myös monelle pelaajalle. Totti korostaa  roomalaisuuttaan. Rooma on erottamaton osa häntä, ja Totti osa Roomaa, ei vain Romaa (roomalaisseura Lazion kannattajat saattavat olla eri mieltä).

Rooma oli Tottille myös raskas

Symbioosi on niin tiivis, että se estää Tottia nauttimasta normaalielämästä. Kuinka monta kertaa hän joutuukaan kirjaimellisesti pakenemaan fanilaumoja, jopa Vatikaania lähellä olevasta ravintolasta kiiveten muurin yli ja viereisen munkkiluostarin pihan ja porttien kautta ’vapauteen´.  

Sitten on mamma, äiti. Tottin mukaan hän ei kerro äidilleen edes pohtivansa lähtöä Romasta. Äiti, joka on kuskannut poikaansa harjoituksiin pikkuisena, kuivattanut talvisin tämän hiuksia pelin jälkeen Fiat 126:n puhaltimilla. Käynyt läpi ja tentannut läksyjä. Äitiä ei voi pettää.  

Ja muu perhe. Ja seuran henkilökunta, joka on pitänyt hänestä aina huolta. ”En lähde Real Madridiin, sillä se ei ole minun tarinani. Minun tarinani on AS Roma…”

Totti on pakahduttavan kiintynyt Roomaan, seuraansa, läheisiinsä.

Elämäkerrasta uupuu yhteiskunnan, politiikan ja jalkapallon keskinäisten suhteiden laajempi pohdinta.

Italiassa nämä siteet ovat vahvat, ja itse laji sisältä osin mätä, vaikka myös loistelias.

Calciopoli-skandaalia vain hipaistaan

Esimerkiksi Calciopoli-lahjontaskandaalia hän sivuaa vain kulmalipun kankaan ohuesti (Roma ei ollut siihen sekaantunut, mutta vaikutti vuoden 2006 MM-kisoihin valmistautuvaan maajoukkueeseen). Hän sanoo tehneensä yhteistyötä Rooman pormestarin kanssa hyväntekeväisyyskampanjoissa.

Häissään vieraana oli muiden muassa Giulio Andreotti, monikertainen pääministeri, sodanjälkeisen Italian kiistellyin poliitikko. Tottille tosin ehdotettiin Andreottin kutsumista, ja kirjan perusteella Totti on hyvin epäpoliittinen henkilö.

Totti sanoo olevansa ujo ja julkisuutta karttava. Joukkueensa monivuotisena kapteenina tällainen persoonallisuus voi olla hyvästä, kiistämättömän pelitaidon lisäksi. Totti sanoo havainneensa oman poikkeuksellisuutensa jo varhain. Ja yksi suurista italialaisen jalkapallon hahmoista hän on.

Totti kasvoi turvallisessa muttei varakkaassa ympäristössä

Hän ei ole mahdoton tai sietämätön kuten Maradona, Joey Barton tai huippulahjakas Antonia Cassano. Totti kuvaakin Barissa epävarmoissa oloissa kasvanutta seurakaveriaan Cassanoa sympaattisesti ja avoimen rehellisesti. Ongelmapelaaja Cassano siirtyi Real Madridiin. Hänen oikuistaan ja käytöksestään on johdettu ilmaisu cassanata.

Pelaajan arki ja paineet vahvasti esillä

Kirjan paras puoli ovat kuvaukset pelaajien keskinäisistä suhteista ja väleistä valmentajiin, ja läheisten merkityksestä jatkuvissa paineissa. Ammattijalkapalloilija viettää valtavasti armottomalla kilpailuhengellä ladattua aikaa tässä ympäristössä.

Kirja ei ole liian puleerattu, mutta tunteikas, ja Totti pyrkii löytämään haukkumistaan henkilöistä myös hyvää. Tästä esimerkkinä As Romaa kahdesti valmentanut Luciano Spalletti, joka Tottin mukaan toisella valmentajapestillään oli veemäinen niuhottaja.

Totti kohtasi urallaan myös paljon pelillisiä pettymyksiä, ja itsetuntoa syöviä takaiskuja ja epävarmuutta, vielä nelikymppisenä, kypsänä aikamiehenä. Hän myös myöntää virheitään, joitakin myös katuu.

Suurin voitto ja Litmanen

Roma oli monesti voittamassa seuralta kauan paossa olleen mestaruuden scudetton. Sen Totti voitti vain kerran, kaudella 2000-2001, ja hän pitää scudettoa MM-kultaa suurempana voittonaan. Tunne pursuaa kirjan riveiltä.

Tottin varhaiseen ammattilaisuraan liittyy lyhyesti myös Jari Litmanen. Tottin mukaan silloinen valmentaja, argentiinalainen Carlos Bianchi ei pitänyt hänestä. Bianchi pohti vakavasti Litmasen hankkimista Amsterdamin Ajaxista Romaan.

Selvä kilpailuasetelma, josta Litmanen ei Tottin mukaan ollut tietoinen, vaikka ainakin seurassa ja kannattajien parissa Litmasen tulosta puhuttiin. Cittá di Roma -miniturnauksessa Roma ja Ajax pelasivat loppuottelun. Siinä Totti onnistuu mainiosti. Litmanen ei koskaan siirtynyt Roman keltapunaiseen paitaan.

Kirja on sujuvasti suomennettu. Tosin luu katkeamisen jälkeen toivottavasti luutuu, ei kalkkeudu. Tottin yksi lempielokuvista on 300. Antiikin Kreikan yhteydessä puhutaan yleisesti Thermopylain taistelusta. Nykyään sola on Thermopýles. Mutta nämä eivät häiritse lukukokemusta, johon kuuluu myös paljon hauskoja ja liikuttavia anekdootteja.