Mainos

Kirja-arvio: Trumpmainen Maradona jaksaa yhä

Diego Armando Maradona: Jumalan käsi. Voittajan tarina Meksikon MM-kisoista 1986. Tammi. 2017. 264 s.

Diego Maradonasta tulee mieleen sosiaalisessa mediassa pyörivä video, missä Donald Trump kehuu osaavansa monen monta asiaa paremmin kuin muut.

Kentällä hän osasikin. Harva sitä kiistää, tuskin edes kiihkeimmät Uruguayn ja Brasilian futisfanit. Maradona oli vimmaisen voitonhaluinen, paholaismaisen taitava ja ovela, poikkeus.

Meksikon kisat 1986 ovat siitä todiste. Kuten Jari Litmanen loppusanoissaan kirjaan toteaa, yksikään yksittäinen pelaaja ei ole todennäköisesti vaikuttanut yhtä paljon joukkueensa MM-voittoon kuin El Diego.

Maradona ei ole siloteltu. Hän on ristiriitainen, mahtaileva, pikkumainen, antelias, suorasanainen, pateettinen, hetkessä elävä tunteellinen ihminen, ja myös hyvin poliittinen.

Köyhien puolella Dubaista

Maradona sanoo olevansa köyhien puolella, on omistanut kirjansa paitsi läheisilleen, myös muun muassa Fidel ja Raúl Castrolle, alkuperäiskansoille, Che Guevaran muistolle, ja liudalle Persianlahden valtaapitäviä.

Maradona sanoo olevansa peronisti. Hän tarkoittanee sillä kuuluvansa tämän monimuotoisen ilmiön vähäväkisiä puolustavaan, anti-imperialistiseen `siipeen`. Maradona kertoo asuvansa nyt Dubaissa Jumeiran kaupunginosassa. Se on rikkaiden, ei siirtotyöläisten, alue.

Maradonan rajaton itsekehu - ja vuolas ystäviensä ylistäminen - on toki tuttua jo aiemmista kirjoista, haastatteluista ja muista yhteyksistä.

On luultavasti niin, että Maradona on kuuluisampi kuin paavi Franciscus (argentiinalainen ja futishullu hänkin). Maradona vain tekee tästäkin asiasta alleviivaavasti numeron.

Maradona on tietysti maailman paras. Pelé, Platini ja moni muu saa Maradonalta nenänvartta pitkin katsovan tuomion.

Kilpailu Messin kanssa

Vertailu maanmies Leo Messiin syö Maradonaa. Messi on hänelle uhka kilpailijana ja huomion keskipisteenä. Messi on tähän mennessä valittu viisi kertaa maailman parhaaksi. Se on ennätys. Maradona sai kyseisen Kultaisen pallon palkinnon vain kerran.

Palkinnon jakamisperuste on toki sittemmin muuttunut, ja todennäköisesti Maradona olisi palkittu useamminkin, kuten vuonna 1986. Mutta surkuhupaisaa on, että Maradona omissa laskuissaan päätyy voittamaan kuusi Kultaista palloa.

Kuin Trump tai Väyrynen

Maradona on kuin Trump tai Paavo Väyrynen. He eivät koskaan anna olla, vaan ovat takiaisena kaikessa ja kaikissa aina, jos on tunne, että heitä on kohdeltu väärin. Heillä on syvällä sielussa tarve tulla hyväksytyksi, olla palvottu kaikkien silmissä, päästä parhaimpiin piireihin tasa-arvoisena yhteisön jäsenenä. Jos joku on mokannut tai asettunut vastaan, sitä ei saa anteeksi.

Kirja kertoo, alaotsikon mukaisesti, Maradonan ja Argentiinan valmistautumisesta MM-kisoihin, itse turnauksesta ja Maradonan ajatuksia jalkapallosta sen jälkeen.

Joukkueen tie lopputurnaukseen ei ollut helppo. Leiriolosuhteet lähellä Méxicon Azteca-stadionia olivat nykynäkökulmasta suomalaisen kolmosdivarin tasoa. Niissä oloissa oltiin, ja joukkue hitsautui yhteen.

Oli myös kukkotappeluja, etenkin vasta 25-vuotiaan Maradonan ja Argentiinan puolustajalegendan ja maailmanmestarin Daniel Passarellan välillä. Maradonan kuvauksessa kamppailu oli eeppinen.

Maradona oli noussut kapteeniksi, Passarellan oli sitä vaikea niellä. Henkien taisto päättyy, kun Maradona nöyryyttää Passarellaa tämän kalliista kolikkopuhelinlaskusta, jonka Passarella oli vaatinut kaikkien maksettavaksi.

Englantilaiset herrasmiehiä

Ja ne kaksi maalia Englantia vastaan (mutta eivät vain ne). Englannin ja Argentiinan puolivälieräotteluun oli mediassa ladattu uusinta Falklandin-/Malvinas-saarten sodasta.

Argentiina sai revanssin voittamalla 2-1, mutta Maradonalle kyse ei ollut uusintasodasta, vaan sodassa kaatuneiden ja heidän omaistensa muistojen kunnioittamisesta. Maradona kehuu englantilaisia herrasmiehiksi, vaikka peli oli oikealla tavoin kovaa. Jumalan käsi -maalistaankin hän on puhunut jälkeenpäin avoimesti myös englantilaisten kanssa.

Maradona vihaa Fifan pomoja

Maradona arvostelee kovin sanoin nyt korruptioskandaaleissa rypevän kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan johtajien mafiamaista toimintaa. Jos on uskominen Maradonaa, vuonna 1993 Fifa-pamput João Havelange ja Sepp Blatter yrittivät saada Maradonan osaksi Fifan ”perhettä”. Rahaa vastaan puhumaan Fifan kaikenpuolisen erinomaisuuden puolesta.

Dopingissa Maradona olisi nykyisiä rangaistuksia helläkätisempi. Doping ja päihteet tulivat hänelle uran aikana tutuiksi.

Kirja on kirjoitettu haastattelujen pohjalta, äänessä on Maradona. Täytyy välillä ihmetellä, miten hyvin Maradona muistaakin 30 vuotta vanhoja asioita sanasta sanaan. On makuasia, miten arkikieliset käännösilmaisut istuvat kerrontaan. Köyhistä oloista tulleen Maradonan puhekieli on suoraa ja hienostelematonta.

Argentiinalaista jalkapalloa tuntemattomalle valmentajien César Luis Menottin ja Carlos Bilardon mukaan nimetyt pelifilosofiat eivät oikein aukea. Maradona puhuu tanskalaisesta Elkjær Larsenista. Aika moni muistaa hänet kuitenkin etu- ja sukunimellä Preben Elkjær.

Jalkapallon ystävälle kuitenkin kelpo, nostalginen katsaus ja kuvaus 1980-luvusta ja hienoista MM-kisoista. Maradona ei jätä koskaan kylmäksi.

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.