Pablo Brescia and Mariano Paz (eds.): Diego Maradona. A Socio-Cultural Study.(Routledge. 2023). 265 s.
Kun Suomessa vielä joitakin vuosi sitten mainitsi nimen Matti, kaikki tiesivät, että se tarkoitti urheilusuoritusten ja niiden ulkopuolisen elämän Matti Nykästä.
Kun maailmalla mainitsee nimen Diego, kaikki tietävät, että se tarkoittaa jalkapallon ja sen ulkopuolisen elämän Diego Maradonaa. En usko liioittelevani.
Maradona oli poikkeuksellinen pelaajana, ehkä maailman paras. Hän ja symbioosissa elävä media tekivät myös hartiavoimin töitä, jotta Maradona eli ja näkyi. Diego elää yhä, 2020 marraskuussa tapahtuneen poismenonsa jälkeen.
”Elää yhä” on tietysti muistoihin, myytteihin, tarinoihin ja tekoihin kentällä ja sen ulkopuolella liittyvä ilmaisu, viittaus kokonaisuuteen nimeltään Diego Maradona - vaikka kenestäkään ihmisestä ei saa täydellistä kuvaa, ei voida kirjoittaa kokonaan auki ja paljaaksi.
Brescian ja Pazin toimittama kirja on ensimmäinen englanninkielinen yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti kohdettaan monesta näkökulmasta lähestyvä teos. Siinä 18 kirjoittajaa 13 artikkelissa tuo esiin Maradonaa yksilönä, mutta erottamattomasti osana yhteiskuntaa, mediaa, politiikkaa ja mielenmaisemaa.
Teos kertoo, kuinka Maradonasta riittää ammennettavaa, ja kuinka hänen myyttinsä vaikuttavat jopa joissakin kirjoittajissa. Nimittäin välillä joistakin teksteistä huokuva, hermeneuttisuuden ylittävä fanitus – sellaiseksi sen kuitenkin luen – on aika paksua luettavaa. Hän kun tuntuu olevan lunastaja, vapahtaja, häntä ei saa eikä voi arvostella samalla mitalla kuin muita.
Syy voi olla vaikka arvostelijoiden oma oletettu pikkuporvarillisuus. (Miksi vain ja juuri pikkuporvarillisuus?)