Janne Autio (toim.): Talouskuri tuli Suomeen (Vastapaino 2023)
Talouskuri kuulostaa juuri niin ikävältä kuin se onkin: säästämistä ja leikkaamista eli valtion menojen tiukkaa vahtimista.
Jos haluaa täsmällisemmän määritelmän, niin tässä kirjassa talouskurilla tarkoitetaan valtioiden pyrkimystä vähentää julkista velkaa ja lisätä talouskasvua julkisen sektorin leikkauksilla.
Talouskuri liittyy oleellisesti niin sanottuun TINA-ajatteluun (There is no alternative) eli että talouskuri on ainoa mahdollinen talouspoliittinen vaihtoehto. Parhaillaan käynnissä olevista oikeistopuolueiden hallitusneuvotteluista pyritään juurikin talouskuriin.
Talouskuri tuli Suomeen -kirjan 13 kirjoittaa ovat professoreita ja tutkijoita ja heidän melko yksiselitteinen näkemyksensä on, että talouskurilla noin ylipäätään ei päästä julkilausuttuihin tavoitteisiin. Kirjan analyyseissä keskitytään erityisesti Juha Sipilän hallituksen (2015-2019) toimintaan, joka todetaan järjestään epäonnistuneeksi.
Talouskuri ei kirjoittajien mukaan ole kuitenkaan mikään viime vuosina keksitty toimintatapa vaan sillä on juuret jo 1970-luvulla, jolloin uusliberalismiksi kutsuttu talousajattelu otti ensiaskeliaan. Ideana talouskurin taustalla on ollut ottaa yhä enemmän huomioon yritysten ja pääoman omistajien etuja. Hyvinvointivaltio ja työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä on puolestaan nähty talouskasvun esteenä.
2010-luvulla talouskuria on usein verrattu kotitalouksien taloudelliseen käytökseen: jos raha ei perheissä riitä, pitää menoja vähentää. On myös puhuttu siitä, että ottamalla lisää velkaa jätämme lapsillemme kestämättömän velkataakan.
Vertailuja ihmetellään tässä kirjassa muun muassa kertomalla, että jos kotitalouden tulot eivät ole riittäviä, eikö kotitalous pyri silloin kasvattamaan tulojaan. Valtion tapauksessa tämä tarkoittaisi esimerkiksi verojen korotuksia. Vastaavasti tavallinen ihminen joutuu kyllä maksamaan velat pääasiassa elinaikanaan mutta valtiolla ei ole mitään elinaikaa eikä velkaa tarvitse maksaa koskaan kokonaan pois.