Kirja-arvio: Sodan maastot ja olosuhteet

Odotukset olivat korkealla. Niissä oli annos toiveajatteluakin, ymmärrettävistä syistä. 

Ukrainan asevoimien suurhyökkäys maan itäosissa on osoittautunut hyvin hitaasti eteneväksi kulutussodaksi. Tämänkin arvon kirjoittaja toivoo, että hyökkääjä Venäjä ajetaan pois Ukrainasta, mitä nopeammin, sen parempi. Edessä on kuitenkin toinen uuvuttava sotatalvi, ellei yllätyksiä tapahdu.

Sotahistorian dosentti, reservin majuri Pasi Tuunaisen kirja modernien sotien sotilasmaantieteestä tuo maallikolle perustavaa ymmärrystä siihen, millaisia maastollisia vaikeuksia tai etuja ja millaisissa fyysisissä olosuhteissa hyökkääjä ja puolustaja taisteluja käyvät. 

Vladimir Putin lähti soitellen ”sotilaalliseen erikoisoperaatioonsa”. (Se ei ollut maaston vaan pään sisäisen virhemaailman tulos.) Tiedämme miten kävi. Hyökkääjä lyötiin ja ajettiin pois monilta alueilta. Miehittäjä on kuitenkin ehtinyt rakentaa Ukrainan itään ja kaakkoon puolustuslinjoja, joita ei murskata heittämällä. 

Esipuheessaan Tuunainen mainitsee, että sotilasmaantieteellisen tutkimuksen perinne on ”ohutta”. Tieto yllättää, koska sotia on käyty ja käydään mitä erilaisimmissa maastoissa sää-, vuodenaika-, vuorokaudenaika- ja monine muine olosuhteineen.  

Tuunaisen lukuista esimerkit alkavat 1850-luvulta Krimin sodasta (1853-56), jota pidetään modernin sodankäynnin alkuna.

Pian sen jälkeen käytiin verinen sisällissota Yhdysvalloissa (1861-65), mistä Tuunaisella on lukuisia esimerkkejä. 

Samoin on maailmansotien rintamia Normandiasta ja Benelux-maista Turkkiin Gallipoliin, Pohjois-Afrikan aavikoilta Tyynellemerelle. Vietnamia, Tshetsheniaa, Irakia, Korean niemimaata, Falklandia ja kaupunkeja unohtamatta. 

Luvuissa hän myös tuo esiin Suomen olosuhteita ja esimerkkejä sodista. Meillä tosin aavikko, viidakko ja vuoristo ovat vieraita ympäristöjä. Niissä on käyty taistelijoina muiden asevoimien univormuissa.

Tuunanen on jättänyt pois ilma- ja merisodan, mutta kiinteämmälläkin alustalla maalla ja sen pinnan alla riittää tulelle, liikkeelle ja reaaliaikaiselle paikkatiedolle erilaisia ympäristöjä ominaispiirteineen. 

On luvut tasankomaastoista, hallitsevista maastonkohdista ja linnoitteista, lauhkeampien vyöhykkeiden metsistä, viidakoista, joista ja sisävesistä, mahininnousuista rannikoille ja saarille, vuoristoista, aavikoista, arktisesta alueesta ja kaupunkisodankäynnistä.

Avoimessa maastossa esimerkiksi panssarivaunut ja niiden torjunta pääsevät oikeuksiinsa, mutta viidakoissa, korkealla lumisilla rinteillä tai urbanisoituvan maailman kaupunkien kellareissa sotaa käydään eri lailla. 

Hän pohtii niin pienempien ja suurempien tapahtumien puolustuksen kuin hyökkäyksen menestystekijöitä, 

On otettava huomioon jotakuinkin kaikki tauteja levittävistä hyönteisistä lähtien. Ilman päteviä karttoja ja joukkojen olosuhdeperehdytystä varusteineen, aseineen ja mentaalisine valmiuksineen tulee ihmishenkienkin kannalta kalliita virheitä. Myös niitä Tuunainen tuo esiin.

Uudempia sotilaallista kilpajuoksua aiheuttavia tekijöitä ovat droonit, digitaalinen kyberulottuvuus, tekoäly ja lisätty todellisuus, avaruus, muiden muassa. 

Näitä Tuunainen pohtii lyhyesti loppuluvussaan. Uusina vaikuttajina niistä on ilmeisen vähän tutkittua tietoa ja kokemusta, ainakin julkisesti saatavilla.

Hän myös muistuttaa ihmisen aiheuttamista elonkehän systeemisistä muutoksista ilmaston lämpenemisen myötä. Sään vaikutus ja tieto vallitsevasta hetkestä tai tulevasta on yhä tärkeämpää.

OCOKA-W on länsimaiden asevoimissa paljon käytettävä maastoanalyysikokonaisuus. Tuunainen viittaa tähän kirjansa alussa, ja avaa tätä sotilaille tyypillistä lyhennehirviötä vielä loppuliitteessä.

Suomeksi kyse on varsin konkreettisista palikoista: tähystyksestä ja tulialueesta (O), suojasta (C), liikkumisen esteistä (O), avainmaastoista (K), liikkeestä (A) ja säästä (W). Asepalveluksen suorittaneille nämä ovat tulleet tutuksi, erikseen jos ei kokonaisuutena.  

Kun maastoissa ollaan, karttoja olisi saanut olla runsaammin. Välillä tapaukset lähes paakkuuntuvat toisiinsa, kun siirrytään vauhdilla esimerkistä toiseen. Mutta ne ovat kuitenkin pieniä seikkoja. 

Suurelle yleisölle, meille toimittajille, poliitikoille ja sodankäynnin arkeen perehtymättömille politiikan tutkijoille Sodan maantiede on erinomainen historia- ja taustatietoteos.