Kirja-arvio: Rakkaani, excel-suhde vai yksi aperó?

Ranskalaisten itsekäsitys ranskalaisesta romanssista, romanttisuudesta, viehättävyydestä ja viettelystä, ja ulkomaailman käsitys ranskalaisesta romanttisuudesta kieltä myöten (asiaa on tutkittu, johon Liikanen-Renger viittaa) asettaa omat paineet, esimerkiksi naiselle ulkonäön ja hoikkuuden vaatimusten suhteen.

Toisaalta sillä kulttuurisella itsekäsityksellä on myös elämän ilojen ja parisuhteen kannalta hyvätkin puolensa, kuten monet kirjassa haastatellut ranskalaiset kertovat.

Liikanen-Renger tarkkailee ranskalaista parisuhdetta ja perhe-elämää maahanmuuttajana, ulkopuolelta. Etelä-Ranskassa hänen miehensäkin on tosin muualta, Ranskan Saksan vastaiselta rajalta Alsacesta. Toisaalta, jos haluaa elää uudessa maassa, on myös sopeuduttava, mutta ihan kaikesta ”omasta” ei kannata luopua.

Ranskassa ei lasten ehdoilla

Miten rakentaa ja elää parisuhde uudessa maassa? Puhumalla ja olemalla välillä kahden. Lapset eivät ole universumin napa, vaan kuita, jotka kiertävät planeetta-Vanhempia.

Suomessa perhe-elämä tupataan suunnittelemaan ja tekemään ”lasten ehdoilla”, he ovat koti-nimisen universumin keskiö. Vuosiin vanhemmat - eli se parisuhde - eivät tee kahden mitään makuuhuoneen ulkopuolella. Jossain vaiheessa kotisohvalla möllöttääkin kaksi toisistaan vieraantunutta ihmistä somettamassa omiaan.

Liikanen-Renger sanoo alkaneensa ajatella, ”että parisuhteeseen pitää suhtautua kuin yhteen perheenjäseneen, joka sekin vaatii jatkuvaa huolenpitoa, aikaa ja ennen kaikkea halua”.

Lapsetkin aistivat, miten heidän vanhempansa voivat. Isä ja äiti, isä ja isä, tai äiti ja äiti, ovat myös esimerkkejä välittämällä perhe- ja parisuhdekulttuuria lapsilleen.

Ranskassa ihmetellään ja myös arvostellaan pohjoismaita - Ruotsi tai Suomi, samanlaisiahan ne siellä pohjoisessa ovat - siitä, että lapsia kasvatetaan liian lepsusti ja heille annetaan liikaa valtaa.

Venttiiliaikaa vanhemmille

Autoritäärinen kasvatus voi yhä hyvin Ranskassa, mutta sielläkin fiksummat pohtivat modernimpia tapoja, antamatta lapsista tulla tyranneja. Kuten pariisilainen bloggaaja Charlotte Ducharme kirjassa toteaa, ”…hyväntahtoinen kasvatus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi sanoa ei.”

Välitilinpäätös ilman excelöintiä: Vanhemmat tarvitsevat omaa ”venttiiliaikaa”.

Ranskalaisille täydellisyys on tylsyyttä. Se ei tarkoita, etteikö siellä ponnisteltaisi muunkin kuin parisuhteen eteen. Työpäivät voivat venyä, ja pienten lasten koulusta hakemiset voivat olla välillä rumbaa, mutta elämä on intensiivistä, ja parisuhteessa on ylä- ja alamäkensä, jota ei tarvitse piilottaa komeron taakse.

Ulkopuoliset suhteet monelle ok

Moni ranskalainen - lähes puolet - on sitä mieltä, että ulkopuoliset suhteet eivät ole moraalisesti väärin. Sitä Liikanen-Renger ei suosittele, eikä halua niin elää, mutta kertoo että näin tämä on, ja esittää asiaa haastattelemansa Catherinen esimerkillä. Näin ja näistäkin asioista on hyvä puhua.

Kirjassa on äänessä enimmäkseen naisia ja heteropareja. Avioitunut homopari on yhä vaikea pala monelle ranskalaiselle, kuten lyhyestä Florencen ja Cathien suhteen esittelystä käy ilmi. Ja heilläkin, tietenkin, parisuhdetta pitää hoitaa.

Haastatellut miehet pohtivat avoimesti parisuhdettaan. Rakkaudesta ja suhteista puhuminen on avointa. Ja kerran sattumalta kävelee Liikanen-Rengerin perheen ohi kylmässä viimaisessa säässä merirosvon näköinen mies, joka puhuu kännykkään ja kertoo iloissaan jollekin kaverilleen olevansa rakastunut.

Mies, kukat tehoavat aina

Kirja katsoo aihettaan ulkoa mutta myös itse elettynä. Siinä on haastateltujen parien vinkkejä hyvään suhteeseen. Se myös kertoo maanläheisesti ranskalaisista parisuhdekäsityksistä ja myös ranskalais-suomalaisesta arjesta kiireineen. Myös paineista, joita erityisesti ranskalaisilla naisilla on – miehen pientä ylipainoa kun ei katsota pahalla, mutta mies tietää, että kukkapuska tehoaa aina.

Ja oikeasti, deletoikaa ne excelinne, ja ottakaa parisuhde uudeksi perheenjäseneksenne. Ilman arkitekojen taukoamatonta taulukointia ja tilastointia elää ja hengittää paremmin, vaikka emme asukaan samettisten iltojen Välimerellä. Täälläkin voi ottaa vaikka minkälaisen oikean tai vertauskuvallisen aperón, jos niin haluaa, keskellä ruuhkavuosia. Nobody’s perfect.

• 05:42
  Keksinnöt

  Keksijä Raimo, 85, rakensi pihalleen 20-tonnisen brontosauruksen niksibetonista
• Eilen08:12
  Historia

  Tältä näytti muinainen suomalainen nuorukainen
• 1.11.21:28
  Pariisi

  Naiselle ja miehelle syytteet Louvren jalokivivarkaudesta – koruja ei ole löydetty
• 31.10.20:47
  Halloween

  Karkki vai kepponen? MTV vieraili hyytävässä Halloween-pihassa Helsingissä
• 31.10.18:09
  Juhlat

  Halloween, vai sittenkin kotimainen kekri? Noitaopiston Katariina paljastaa rituaalinsa salat
• Lataa lisää