Kirja-arvio: Pääteasema Auschwitz – vain joka tuhannes leirille viety juutalainen selvisi kertomaan jälkipolville tarinaa tuhoamisleiristä

Auschwitzin keskitysleiriltä selvisi vain noin promille sinne viedyistä juutalaisista, joitakin tuhansia. Eddy de Wind kuului näiden pelastuneiden joukkoon ja jälkimaailman näkökulmasta on hienoa, että hän pystyi kirjoittamaan autenttisen dokumentin tapahtumista leirillä.

Auschwitzista on kirjoitettu lukuisia kirjoja hyvin monesta eri näkökulmasta. Tämä kirja ei ole pahimmasta päästä, sillä kirjassa ei varsinaisesti mässäillä julmuuksilla vaan kerrotaan melkeinpä päiväkirjanomaisella tarkkuudella leirin tapahtumista. Kirja on kirjoitettu osin de Windin ollessa keskitysleirillä, joten siinä kerrotaan asiat kuten ne tapahtuivat ilman jälkiviisauden tuomaa kuorrutusta.

Osa tapettiin heti, osa joutui pakkotyöhön

Auschwitz sekä sen vieressä ollut Birkenau olivat kuoleman tehtaita mutta samalla ne olivat orjatyövoiman hyödyntäjiä. Saksalaiset jättiyritykset käyttivät juutalaisia ja muita keskitysleireille tuotuja vankityövoimaa ja siksi kaikkia vankeja ei ollut tarkoitus tappaa välittömästi.

Vain heikot, kuten liian nuoret, liian vanhat ja sairaat tapettiin heti, muut saivat jatkaa elämäänsä työvoimana kaivoksissa ja tehtaissa ja kun työvangit kuolivat tai kuihtuivat, lisää työvoimaa toimitettiin juutalaisgetoista eri puolilta Eurooppaa.

Ehkä julmimmat tarinat kerrotaan kirjan loppupuolella, kun saksalaiset sotilaat ja vartijat olivat jo lähteneet leiristä. Tuolloin de Wind kuuli muilta vangeilta yksityiskohtaisia kertomuksia muunmuassa kaasukammioista ja niiden toimintatavasta.

De Wind selvisi mutta monet muut kuolivat

Eddy de Wind selviytyi osin tietenkin sattuman ja hyvän tuurin takia. Myös hänen siviiliammattinsa lääkärinä johti siihen, että hän ei joutunut leirillä kovaan työhön kuin satunnaisesti. Sen sijaan Eddy de Wind sai toimia leirillä pääasiassa sairaanhoitajana – se oli työ, joka mahdollisti hänelle muita vankeja "helpomman" leirielämän.

Selviytymistä varmasti edesauttoi myös se, että de Windin vaimo asui naapuriparakissa ja pariskunnan tulevaisuudenusko oli kaikesta tapahtuneesta huolimatta vahva. De Windin vaimo pysyi elossa, koska lisääntymisikäisille naisille tehtiin lääketieteellisiä testejä, joilla selvitettiin naisten sterilointia.

Säälin osoittaminen turhaa

De Windin mahdollisuuden pysyä elossa kasvoivat myös siksi, että hän ei pyrkinyt mitenkään esille. De Wind kertoo, että vastarinta tai säälin osoittaminen ei ollut järkevää missään olosuhteissa, sillä muutoin joutui lähes varmasti tapetuksi. Tämä ei tarkoita, että de Wind olisi ollut kylmä ihminen. Hän oli empaattinen mutta tiesi, että ei voinut tehdä asioille juuri mitään. 

Kirjassa kuvataan hyvin, kuinka keskitysleiri oli omanlaisensa pienoisyhteiskunta omine sääntöineen. Vangit muun muassa hoitivat itse järjestyksenpidon. Parakinvanhimmat johtivat omia parakkejaan ja kapoiksi kutsutut vanginvartijat olivat itsekin vankeja. Leiriltä löytyi muun muassa bordelli ja vaihtotalouteen perustuva markkinatalous. Juutalaisten asiat olivat huonoimmat, sillä he eivät saaneet ruokapaketteja omaisiltaan toisin kuin puolalaiset ja saksalaiset vangit.

Järjestelmä oli hyvin hierarkkinen vangeista lähtien. Korkeimmalla olivat saksalaiset (yleensä kommunisteiksi epäillyt), sitten puolalaiset ja viimeisimpänä juutalaiset vangit.

Vangeista saattoi tulla "musulmaaneja", joiksi sanottiin langanlaihoja, nälkiintyneitä vankeja. Parakit tyhjennettiin säännöllisesti näistä musulmaaneista "erikoissairaalaan", jossa de Windin sanoin vangit "vapautuivat kaikista vaivoista".

Kirjan lopusta löytyy myöhemmin kirjoitettu luku, jossa kerrotaan de Windin elämästä ennen ja jälkeen keskitysleirin. Eloonjääjien tavoin Eddy de Wind koki koko loppuelämänsä syyllisyyttä ja ihmettelyä siitä, että juuri hän jäi henkiin eivätkä kaikki muut.

Pääteasema Auschwitz on tärkeä kirja. Se muistuttaa jälleen kerran meitä nykyihmisiä hirveyksistä, joihin kanssaihmiset pystyvät ja panee jokaisen lukijan toistamaan "ei koskaan enää"-lausahdusta. Kirja on lisäksi erinomaisesti kirjoitettu ja se etenee kuin jännitystarina. Vahva lukusositus.